Vallin yhdessä Y-säätiön kanssa 4. maaliskuuta järjestämään keskustelutilaisuuteen oli kutsuttu edustajat kaikista puolueista pohtimaan yksinasuvien tilannetta. Keskustelu kävi vilkkaana, kun lähes täysi salillinen ikäihmisiä keskusteli Kansallismuseon auditoriossa yksinasuvien tilanteesta ja asemasta Suomessa.

Tilaisuuden aluksi Timo Kauppinen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta kertoi uudesta tutkimuksesta, jossa ensimmäistä kertaa kartoitettiin yksinasuvien tilannetta ja hyvinvointia Suomessa. Maassamme on tällä hetkellä noin miljoona yksin elävää. On historiallinen saavutus, että yksin voi asua myös silloin, kun tulot ovat pienet tai terveydentila huono. Yksinasuvien välillä on runsaasti eroja, ja suurin erottava tekijä on ikä. Huonommassa asemassa ovat nuorimmat ja vanhimmat yksinasuvat. Köyhin ryhmä ovat nuoret opiskelijat, kun taas suurin kuolleisuus on keski-ikäisillä yksinasuvilla miehillä. Kauppinen pohti, että yksinasuminen ei sinällään ole merkki huono-osaisuudesta, mutta huolta herättää se, että yksinasuvien kohtelu on useilla tavoilla eriarvoista.

Kuusi paikalle saapunutta eduskuntavaaliehdokasta valottivat yksinasumisen ilmiötä eri näkökulmista Vallin puheenjohtaja Vappu Taipaleen tiukasti luotsaamassa paneelikeskustelussa. Outi Alanko-Kahiluoto (Vihr) painotti, että sosiaalipolitiikassa lähestymistavan pitäisi muuttua perhekeskeisestä yksilökeskeisempään suuntaan. Lainsäädännössä tulisi huomioida ne tekijät, jotka saattavat kansalaisia eriarvoiseen asemaan. Veronica Honkasalo (Vas) muistutti, että yksinasumisesta puhuttaessa tulisi erottaa vapaaehtoinen ja pakotettu yksinasuminen. Suomessa nuoret saattavat sosiaalisen paineen alla muuttaa asumaan yksin kovin nuorina, tai muistisairas vanhus voi joutua asumaan turvattomanakin yksin.

Sanna Lauslahti (Kok) nosti esiin vapaaehtoistyön sekä läheisten ja yhteisöllisyyden merkityksen. Monia yksinasuvia senioreita vaivaa masennus, jolla voi olla vakavia seurauksia. Tässä yhteiskunnan apu ei yksin riitä, vaan tarvitaan vapaaehtoistyön esteiden poistamista ja toisistamme välittämistä. Päivi Lipponen (SDP) aloitti toteamalla yleisöä ja panelisteja silmäillen, että tämä on taas naisten juttu! Hän nosti esiin omaishoitajien yksinäisen ja raskaan arjen ja peräänkuulutti yhteisöllisempää otetta, jolla heitä voitaisiin tukea. Suomessa yksinasuvilta puuttuu myös joitakin oikeuksia, joita perheellisillä on.

Hilkka Olkinuora (RKP, sit) toivoi, että keskusteluun nostettaisiin yksinasuvat vanhat naiset sekä etä-isät. Tärkeää on lisäksi aina selvittää, onko yksinasuminen vapaaehtoista vai pakotettua, ja löytyisikö jälkimmäiselle tapaukselle vaihtoehtoja. Anneli Saarikko (Kesk) oli huolissaan vanhusten ja lapsiperheiden vastakkainasettelusta, jota ei pitäisi esiintyä. Lisäksi ikäihmisten kohdalla mielenterveysongelmat ovat asia, johon ei usein puututa tarpeeksi ajoissa, ja tämä tulee kalliiksi.

Keskustelijoille esitettiin kysymyksiä monista tärkeistä ikäihmisiä koskettavista asioista. Kysymyksiä tehtiin ikäihmisten kuljetuspalveluista, asumisesta ja hissittömyyden haasteesta. Yleisö pohti myös, miksi palvelutalot usein rakennetaan ”kauas palveluista ja mäen päälle”, kun kylän keskellä olisi mukavampaa. Esitettiinpä vielä parlamentaarisen komitean asettamista yksinasuvien asian ympärille. Tämä ehdotus sai paneelissa sekä kannatusta, että varovaisempaa vastaanottoa.

Kaiken kaikkiaan tapahtumasta jäi mieleen, että tällaisille keskustelutilaisuuksille on selvästi tilausta! Valli ja Y-Säätiö jatkavatkin tärkeän asian ääressä yhteistyötään.

Vanhuksien yksinäisyydestä lisää Anu Kuikan kolumnissa.