Minulla oli ilo päästä tapaamaan myös Tampereella syksyn Trainee-ohjelmassa ahertavia nuoria. Tähänastisten kokemusten perusteella tiedetään jo, että Trainee-ohjelma toimii ja tuottaa hyviä tuloksia, mutta halusin saada nuorilta ehdotuksia sen kehittämiseksi niin, että se vastaisi entistä paremmin nuorten tarpeisiin ja toiveisiin.

Tampereen Traineet, syksy 2014

Innostuneen ja vauhdikkaan keskustelun pohjalta ehdin kirjata muistiin ainakin, että ohjelma saisi nuorten mielestä olla pidempi, kokonaisuudessaan esimerkiksi kuusi kuukautta. Erittäin tärkeää olisi, että osallistumista tuettaisiin tasavertaisesti maksamalla kaikille osallistumisajalta ylläpitokorvaus. Matkat maksavat, työkokeiluun ei kuulu ilmaista tai edullista lounasta (kuten opiskelijoilla) vaan nuoret joutuvat maksamaan siitä normaalin henkilökuntahinnan, joten yhdeksän euron ylläpitokorvaus olisi etenkin omillaan asuvalle nuorelle merkittävä tuki.

Käytännön työntekoa ohjelmaan toivottiin entistä enemmän, ensimmäisellä jaksolla sitä saisi mielellään olla kolme päivää viikossa. Osa ehdotti, että ohjelma rakennettaisiin siten, että siinä toistuisi aina yksi viikko ”teoriaa” (hoitotyöstä, sairauksista ym.) ja kaksi viikkoa käytännön työtä. Toiset taas kokivat hyvänä sen, että ensimmäisellä jaksolla työskentelypäivän jälkeen on aina ”teoria”- tai ryhmäpäivä, jolloin pääsee purkamaan työssä syntyneitä asioita.

Nuoret ideoivat mentorimallin myös ensimmäisen jakson työskentelypaikkoihin. Näissä yksiköissä voisi kaikissa olla muutama ”mentorihoitaja”, eli vakituinen työntekijä, joka olisi erityisesti perehdytty opastamaan Trainee-nuoria. Vaikka ohjelma alkaa olla tuttu työntekijöille, niin edelleen nuoret törmäävät siihen, että heiltä odotetaan osaamista, jota heillä ei vielä ole. Mentorihoitaja ei tässä mallissa olisi yksittäiselle nuorelle nimetty mentori vaan hoitaja, josta tiedettäisiin, että ”tuolta voi kysyä”.

Erittäin tärkeänä nuoret pitivät sitä, että Trainee-ohjelmassa on ”pehmeä lasku”. Aloitetaan vanhusten kanssa seurustelusta, ruokailussa avustamisesta ja vaikka ulkoilutoiminnasta. Vähitellen valmistaudutaan kohtaamaan myös huonokuntoisempia asukkaita ja osallistumaan vaativampiin tehtäviin.

Ohjelmaan sitouttamisessa nuorten mukaan on ensiarvoisen tärkeää hyvän ryhmähengen luominen. Heidän keskinäinen hyvä ryhmähenkensä on syntynyt siihen panostamisen ansiosta, jokainen on antanut itsestään jotain ja keskustelua on ollut alusta asti paljon. Toiveena olisi, että tällaisiin ohjelmiin sisältyisi myös liikuntapäiviä.

Monta muutakin hyvää ideaa ja kokemusta nuoret antoivat Trainee-ohjelman kehittämiseksi. Kiitos, Mariia, Kati, Paula, Jenni, Jesse, Allu ja Roni!