On täydenkuun juhla, kaikilla myanmarilaisilla on kolme vapaapäivää. Naisilla on poskillaan keltaisella maalilla tehdyt ympyrät, lasten nenälläkin on herttainen täplä. Kultaisen Swedagon-pagodin alueelle Yangonissa tungeksiin ainakin 50 000 ihmistä. Pieniä alakouluikäisiä lapsimunkkeja kaapuineen, ajettuina päineen ja kulhot käsissään näkyy joukossa. (Munkit eivät muuten kerjää, vaan heille annetaan). Buddhalaisuus näyttää täällä monia kasvojaan, rauhallisia, mutta myös rajuja ja syrjiviä asenteita on ilmassa. Ihmiset turvautuvat perinteisiin tapoihin ja selvänäkijät auttavat kaikkia isoissa ja pienissä ongelmissa maan hallitusta myöten.
Emme ajatelleet koskaan astuvamme tähän maahan. Meillä oli syvä pettymys Aung San Suu Kyihin, nobelistiin, rauhaliikkeen ikoniin. Rakhinen maakunnassa käydään edelleen taisteluja maan omaa musliminuskoista Rohingya-kansaa vastaan. Bangladeshiin paenneet miljoonat ihmiset eivät uskalla tulla takaisin omille mailleen. Vanhuksia on paljon Cox´s Bazaarilla, maailman pisimmällä hiekkarannalla sijatsevilla pakolaisleireillä. HelpAgen palvelukeskukset tarjoavat siellä rajan takana apua vanhoille ihmisille, joten meillä on ensikäden tietoja.
Mutta Ilkan toimittama kirja ”100 sosiaalista innovaatiota Suomesta” ilmestyi burman kielellä, ja HelpAge Internationalilla on toimipiste Myanmarissa. Nyt oli lähdettävä. Suurlähetystö ja kirjan kustantaja Mizzima järjestivät julkistamistilaisuuden. Kävimme samalla tutustumassa HelpAgen työhön; lupa vähän Yangonin ulkopuolella sijaitseviin kohteisiin heltisi viikossa, vähän kauemmaksi olisi tarvittu kuukauden odotusaika.
Myanmar on yksi maailman korruptoituneimmista ja alikehittyneimmistä maista, suuri ooopiumin tuottaja osana kultaista kolmiota. Noin 50-miljoonainen väestö on nuorta, mutta vain kaksi kolmesta yli 9-vuotiaasta lapsesta pääsee kouluun. Lapsityövoiman käyttö on yleistä. Väestöstä kahdeksan prosenttia on yli 60-vuotiaita. HelpAge International on saanut – vaikka WHO, Maailman terveysjärjestö toimii Yangonissa – neuvonantajan aseman terveysministeriössä. Niinpä ajetaan erityisesti pitkäaikaissairausohjelmaa, jossa mielenterveydellä on painokas asema. Ehkäisevä mielenterveystyö on aivan uusi käsite Myanmarissa, kuten yleensäkin terveyden edistäminen. Alusta on siis aloitettava.
Yangon on vihreä kaupunki, puita on paljon. Maaseutu on sekin vehreää. Vierailumme kohdekylä on köyhää seutua, ja likaista. Matalat ojat ympäröivät peltihökkeleitä, vihreä vesi seisoo lammikoissa. Kaikkialla on roskia, muovia, papereita, rättejä. ” Omat kodit ovat vähän siistimpiä, yhteinen tila ei ole kenenkään”, kertoo isäntämme Asil. Projektissamme on koulutettu runsaasti vapaaehtoisia vanhoja ihmisiä, he tekevät terveystarkastuksia kylässä toisten vanhojen luona. Kolmen päivän koulutus antaa heille valmiuden mitata painon ja pituuden lisäksi verenpainetta, verensokeria ja yleistä hyvinvointia. He kiertävät kodista kotiin ja samalla myös vaihtavat kuulumisia asukkaiden kanssa sekä suorittavat pikku askareita.
Harjaantuneille HelpAgen työntekijöillekin tuottaa vaikeuksia löytää oikeaa kylää bambumetsän keskelle ripotellusta haja-asutuksesta. Vihdoin saavumme kylän vapaaehtoisten kokoukseen. Neljä naista ja kaksi miestä, iältään 53 -80-vuotiaita, ovat valmiita lähtemään kierrokselleen. HelpAge on varustanut heidät laukulla, jossa on kaikki tarvittavat välineet. Saamme seurata Lwiniä hänen asiakkaittensa luokse. Siirrytään toinen toistaan pienempään peltihökkeliin, joista löytyy tosi vanhoja ja laihoja miehiä ja naisia. Kaikki ovat kiitollisia saamastaan huomiosta. Tottuneesti Lwin tarttuu tablettiin, joka viestittää tulokset keskukseen. ”Täällä hypätään suoraan uusimpaan teknologiaan”.
Vuoden 2008 sykloni Nargis tuhosi laajoja alueita Myanmarissa, ja sotilashallitus joutui avaamaan siihen asti totaalisesti suljetun maan kansainvälisille toimijoille. Vuoden 2015 parlamenttivaaleissa Aung San Suu Kyin johtama puolue sai 80 % äänistä. Uudet vaalit ovat tulossa vuoden kuluttua. Odotukset siviilihallinnon vahvistamisesta ovat suuret, mutta armeijalla on edelleen rautainen ote maasta. Etniset vihamielisyydet tuntuvat voimistuvan monikulttuurisessa yhteiskunnassa. Tapaamamme myanmarilaiset ovat kuitenkin toiveikkaita. Mizzimalla on oma TV-asema ja se julkaisee englanninkielistä uutislehteä. ” Saamme hyvän viestin läpi ja maamme kehittyy”.
Vappu Taipale