Tampereelta Kotipirtti ry:n sekä Helsingistä Mereon Etsivät suuntasivat kanssani Turkuun tutustumaan etsivään ja löytävään vanhustyöhön. Valli ry:n Etsivän vanhustyön verkostokeskuksen suunnittelijana olen erityisen kiinnostunut Turun mallista, sillä ennakkoon on syntynyt käsitys, että Turussa on onnistuttu tavoittamaan ja tukemaan ikääntyviä ihmisiä menestyksekkäästi. Haluttiin joukolla lähteä selvittämään, miten Turussa tehdään etsivää ja löytävää vanhustyötä. Erityisesti meitä kiinnosti, mitä on tehty oikein, kun hyviä käytänteitä ja tuloksia on syntynyt.
Toimiva yhteistyö kaupungin ja järjestötoimijoiden kesken on tärkeää
Aloitin ensimmäisen vierailuni Turun kaupunkilähetyksestä. Katja Laine ja Katja Briny kertoivat Lähitori-mallista, Ikätuki- toiminnosta ja Asiakkaan polku- hankkeesta. Tapaamisessa pohdittiin myös avun vastaanottamisen vaikeutta ja pärjäämisen kulttuuria, mikä tuottaa myös avun ja tuen tarjoajille haasteen toimia oikea-aikaisesti.
60 + Ikätukimallissa vapaaehtoistoimija tukee vaikeassa elämäntilanteessa olevaa ikääntynyttä ihmistä. Mallissa on vapaaehtoisen kanssa sopimuksin määritellyt tukiprosessi sekä koulutus ja työnohjaus vapaaehtoisen tueksi.
Lähitori- mallissa ikääntyviä ihmisiä ohjataan ja neuvotaan ajankohtaisissa, ikääntyneiden ihmisten itse esille nostamissa asioissa. Asiakkaan polku -hankkeessa on selkeytetty ikäihmisten palvelupolkuja yhteistyössä kaupungin ja järjestöjen toimijoiden kanssa, mikä on ollut yksi merkityksellinen tekijä yhteistyön onnistumiselle.
Verkostoituminen onnistumisen edellytyksenä
Matkalla Kotikunnas ry:n palvelukeskukseen poimittiin Mereon etsivät Päivi Kiuru ja Anneli Rissanen kyytiin Helsingin junalta. Meitä kiinnosti mennä tutustumaan erityisesti Kotikunnas ry :n Iloa Arkeen Pysäkin Liikkuvaa resurssikeskukseen, Sippe- toimintaan sekä Kuntohankkeeseen. Hankkeiden tarkoituksena on kotona asuvien ikääntyneiden ihmisten tavoittaminen ja asiakaslähtöinen tukeminen.
Helena Norokallio ja Satu Järvenpää selvittivät meille innostuneesti toimintaansa. Toiminta on kuvattu ikääntyneille ihmisille ja yhteistyötahoille jaettavassa Menovinkit-oppaissa. Pop up -vapaaehtoiset, opiskelijat ja lähialueen yrittäjät on saatu levittämään oppaita.
Vapaaehtoistoiminnan Sippe- malli oli kehitetty EU-hankerahalla. Mallissa Ikääntynyt ihminen voi kutsua kotiin ns. Sippe- esittelijän, jonka työkalupakkiin kuuluvat erilaiset hyvinvoinnin avaimet, joita hän kotikutsuilla esittelee.
Liikkuva resurssikeskus jalkautuu turuille ja toreille kohtaamaan ihmisiä ja kuulemaan heidän tarpeitaan sekä tarvittaessa ohjaamaan avunsaannissa. Kuntohankkeeseen ohjautuu asiakkaita vanhuspsykiatriasta, kotihoidosta tai etsivästä/löytävästä vanhustyöstä. Suuren suosioin olivat saavuttaneet ”koiraperusteiset kulttuurikävelytreffit”, jotka tavoittivat viikoittain 40-80 ikäihmistä.
Onnistumisen edellytyksenä kuvattiin verkostoitumista, jossa asiakas ja hänen tarpeensa ovat etusijalla. Toimijat eivät kilpaile keskenään, vaan ohjaavat asiakasta tarpeiden pohjalta yhteistyön hengessä oikean toimijan/palvelujen /toiminnan piiriin.
– Hyvän kulttuuri ruokkii hyvän kehää, tiivisti Helena Norokallio onnistumista.
Asiakkaan kohtaaminen kiireettömästi tärkeää
Viimeiseen kohdevierailuun osallistuivat myös Tampereen Kotipirtistä Laura Selin-Hannola ja Kati Mesiranta-Tynkkynen. Meidät vastaanottivat Fingerroosin säätiön Löytävän vanhustyön toimistolla Brahenkadulla Sanna Jokinen, Annika Lötjönen ja Saija Rahunen.
Löytävä vanhustyö on mukana Eloisa ikä -hankkeessa, jossa on viimeinen toimintavuosi meneillään. Usko työn merkittävyyteen ja vaikuttavuuteen antaa luottamusta toiminnan jatkumiseen. Ikääntyvien ihmisten suurimpana avuntarpeena on esiin noussut yksinäisyys, mutta myös päihde- ja mielenterveysongelmat ovat monesti kytkeytyneet ongelmavyyhdiksi. Löytävässä työssä onkin tavoitettu ihmisiä, jotka ovat pudonneet palveluverkosta tai kieltäytyneet avun vastaanottamisesta avun tarpeesta huolimatta.
Tärkeää asiakkaan kohtaamisessa on asiakkaan oma tarina, kuulluksi tuleminen ja kiireettömyys. Aluksi kartoitetaan, miten arki sujuu ja mihin ihminen kertoo tarvitsevansa tukea sekä millainen kotitilanne on. Tuella ei ole etukäteen määriteltyä kestoa, vaan asiakkaan kanssa arvioidaan, onko hän tullut autetuksi sekä onko hän kiinnittynyt palveluun, johon hänet on ohjattu. Työtä tehdään parityönä. Pilke-ryhmät ovat monelle toimineet erityisen hyvänä tukena. Ongelmana on kuitenkin kuljetuksen puute, jos asiakas ei muuten pääse tai ei uskalla lähteä. Onnistumisen avain löytyi jälleen kerran Sanna Jokisen sanoin:
– Jos ei olisi verkostokumppaneita, ei olisi löytävääkään.
Kaikissa vierailluissa kohteissa tekijät nostivat onnistumisen edellytyksenä monitoimijayhteistyön, joka perustuu asiakkaan sanottamiin tarpeisiin. Myös kunnan rooli toimijoiden yhteistyön mahdollistajana resursoinnin kautta oli avainasemassa. Järjestöt ovat saaneet tähän etsivään ja löytävään työhön sekä kotona asumisen tukemiseen Stean avustusta.
Päivi Tiittula
Suunnittelija
Etsivän vanhustyön verkostokeskus