Minulta kysyttiin pari viikkoa sitten, että missä haluan olla, kun olen vanha. Vastasin pohtimatta sen enempää, että jossakin missä en ole yksin. Kaipaa nyt ja uskon kaipaavani vanhanakin seuraa, läheisyyttä ja keskusteluja. Minulla ei ole vaateita sille, kuka minun lääkkeeni tuo ja kuinka kauan on kouluja käyty. Minulle on tärkeää, että ihminen tekee työtään minun lähelläni kiireettömästi ja minua kunnioittaen.

Ikäihmisten, vanhusten palvelut ovat nyt näkyvästi ja kuuluvasti esillä. Keskustelu käy pitkälti mitoituksen ympärillä. Mielipiteitä on monia, kuinka monta hoitajaa pitäisi olla vanhusta kohden, kun suunnitellaan työvuoroja hoivakotiin ja millainen koulutus näillä hoitajilla pitää olla.

Minä toivoisin keskustelua siitä, että vanhuus ei ole sairaus ja muistisairas on aikuinen. Sairaus ja vaivat pitää hoitaa, mutta elämä on paljon muutakin. Aivan liian pienelle huomiolle jää hoivan kohdalla muu kuin sairauksien hoito. Pitkäaikaista asumispalvelua, hoivaa kuitenkin määritellään muullakin tavalla. Määritelmän mukaan pitkäaikaista hoitoa ja huolenpitoa turvaavat sosiaali- ja terveyspalvelut on toteutettava niin, että iäkäs henkilö voi kokea elämänsä turvalliseksi, merkitykselliseksi ja arvokkaaksi ja että hän voi ylläpitää sosiaalista vuorovaikutusta sekä osallistua mielekkääseen, hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä edistävään ja ylläpitävään toimintaan. 

Henkilöstömitoitus on hyvä asia. Olen vakuuttunut siitä, että riittävällä määrällä henkilöstöä edellä kuvattu, vaativa sisältö saadaan toteutettua laadukkaasti. Samalla meidän pitää voida ottaa niin sanotun vanhuspalvelulain mukainen henkilöstöluettelo laajasti käyttöön. Meidän pitää kääntää katseemme sairauksista elämään. Meidän pitää hyväksyä se, että sote-ammattilainen ei ole ammattilainen kaikkeen. Merkityksellistä arkea ja toimintakykyä edistävää toimintaa voi tehdä esimerkiksi kulttuurin tai liikunnan ammattilainen. Hoiva-avustaja voi olla juuri se oikea tyyppi ulkoilemaan vanhuksen kanssa ja synnyttää arvokkuuden tunteen.

Hyvinvointialueet ovat paljon vartijoina, jotta vanhusten hoito järjestetään asianmukaisesti. Samaan aikaan hyvinvointialueilla on mahdollisuus entistä laajemmin hyödyntää alueen järjestöjä niin palveluntuottajina kuin kolmannen sektorin toimijoina osana vanhusten aktiivista arkea.

Arja Laitinen
johtaja
Hyvinvointiala HALI ry