Järjestöjen toiminnan kehittämiseen tarvitaan hyviä ideoita, yhteistyötä ja toimintaa. Ideoiden muuttaminen toiminnaksi vaatii myönteistä suhtautumista ikääntyneiltä ja työntekijöiltä sekä rohkeutta kokeilla ja tehdä. Vallin suunnittelija Anu Kuikka pohtii blogissaan kehittämistyön haasteita ja keinoja järjestöjen vanhustyössä.
Vallin strategiakyselyn vastaajat toivat kehittämistyön näkökulmasta esiin erittäin tärkeän asian. ”Ikäihmiset tulee ottaa konkreettisesti kehittämiseen mukaan”. Paikallisessa toiminnassa tämä toteutuu luonnollisemmin lähellä ikääntyneitä, mutta todellinen yhteys ikäihmisiin on tärkeä kehitystyön lähtökohta myös Vallille. Järjestöt toivovat enemmän uusia alueilla toimivia hankkeita ja niihin Vallin tukea. Tätä tukea Valli myös sitoutuu antamaan siten, että ikäihmisten ääni kuuluu kehittämistyön eri vaiheissa.
Kehittäminen onnistuu, mutta käyttö takkuaa
Kehittämistyö on kuitenkin turhaa, jos hyvä menetelmä jää kansien väliin tai netin uumeniin, josta sitä eivät ainakaan vanhat lähde kaivamaan. Eivät kaiva ainakaan siinä tapauksessa, jos eivät itse ole sitä olleet kehittämässä. Liian usein ansiokkaan kehitystyön tulokset painuvat nopeasti unholaan.
Uusien menetelmien kehittäminen ei usein olekaan ongelma, mutta niiden käyttöönotto ja käyttöön juurruttaminen tuntuu olevan vaikeaa. Tähän tulee kehitystoiminnassa kiinnittää huomiota. Menetelmien käyttöönotossa järjestöt voivat esimerkiksi kokeilla toistensa ja eri tahojen valmiita ratkaisuja. Näiden kokeilujen onnistumista sekä vaikutuksia voidaan esitellä esimerkiksi Vallin nettisivuilla tai facebookissa, josta suosituimmat napataan muihin vanhusten yhteisöihin. Toinen mahdollisuus on hyvien kehittämistyön menetelmien jakaminen alueellisissa tapahtumissa, joissa ikääntyneet valitsevat kokeiltavat menetelmät. Laitetaan siis hyvä kiertämään ihmisten luokse.
Vanhojen osallisuus kehitystoiminnassa on tärkeää. Myös tieto siitä, että toimintaa on ollut kehittämässä joku itsen kaltainen, vertaiseksi koettu, voi kannustaa uuden kokeiluun ja luoda kehitetyn toimintamuodon ympärille positiivista ilmapiiriä.
Palveluiden kehittämiseen ideoita ja yhteistyötä
Strategiakyselyn vastaajat toivat vahvasti esiin sen, että palveluiden kehittäminen on tärkeää ja siihen halutaan osallistua. Taloudellisuus ja pärjääminen huolestuttavat järjestöjä. Järjestöt toivovat Vallilta tukea palvelujen ja toiminnan monipuolistamiseen, jotta he pärjäisivät esimerkiksi paikallisissa kilpailutuksissa ja voisivat erottautua niiden avulla kilpailijoistaan. Järjestöissä mietitään kovasti, mitä hyvää pystytään tarjoamaan yleishyödyllisellä toiminnalla ja kuka sen toteuttaa, kun asiakkaiden peruspalvelut on tuotettu.
Yleishyödyllisellä, sosiaalisella ja vuorovaikutuksellisella toiminnalla ei ole markkinoita, mutta tarvetta niille toki on. Yleishyödyllinen toiminta on jäänyt joissakin järjestöissä markkinatalouden ”ihanteiden” jalkoihin ja joissakin sen toteuttaminen onnistuu ”ihan hyvin” palvelujen rinnalla. Näitä, toimii ihan hyvin muotoja, voidaan jakaa toinen toisille Vallin välityksellä.
Palvelujen kehittämisessä voidaan tehdä yhteistyötä enemmänkin esimerkiksi hankintayhteistyönä, jolloin palvelutalojen eri tukipalvelut, materiaalit ja erikoisosaaminen voidaan hankkia usean toimijan kesken yhdessä. Keskitetyillä hankinnoilla saadaan säästöä, joka auttaa kilpailutilanteissa.
Palvelujen monipuolistaminen voidaan toteuttaa esimerkiksi yhteisiä uusia palvelumuotoja kehittämällä. Esimerkiksi hieroja-, jalkahoito-, kampaamo-, kauneudenhoito-, liikunta-, siivous- ja ateriapalveluita yhdistävät palvelupaketit on yksi mahdollisuus. Tällaisiin paketteihin voisi kehittää myös lahjakortteja, jolloin ideana voisi olla vaikka tarjota hotellitason palvelua iäkkäälle joululahjaksi tai syntymäpäiväksi. Markkinoinnin kohteena olisivat tällöin mm. omaiset.
Ateriapalveluissa on mahdollista toteuttaa “joka kymmenes ateria veloituksetta” -ajatusta, jolla saadaan lisättyä ravintolapalveluiden käyttöä. Tai kahvilatoiminnan lisäämiseksi voisi avata vaikka teemakahvilan, jossa teemat vaihtuvat musiikin, kulttuurin tai eri maiden perinteiden mukaan. Päätuotteena kahvi ja joku merkkileivos. Tarinat ja teemat rikastuttavat tällaisia tapahtumia.
Seikkailupaketti- tai -päivä arkea virkistämään on myös yksi mahdollisuus, jolloin iäkkäät voivat saada henkilökohtaisen seikkailuun saattelijan. Tällaisena voisivat toimia niin työntekijät kuin vapaaehtoiset tai erilaiset harrastusjärjestöt. Jos ikääntynyt on elämässään ollut esimerkiksi aktiivinen partiolainen, niin hänelle järjestetään sudenpentujen retki luontoon. Laavu palvelutalon pihalla tai tiloissa olisi jo iloinen yllätys. Metsään laavulle yöksi jo mahtava yllätys.
Otetaan valmiit ideat käyttöön!
Maailma on täynnä erilaisia valmiita malleja, joiden tavoitteissa ja kohderyhmissä kerrotaan, että ne sopivat mm. vanhuspalveluissa käytettäväksi, vanhuksille ja eri ikäisille ikääntyneille. Selailtuani nettiä, löytyy sieltä satoja malleja/menetelmiä vanhustyöhön, sosiaaliseen vuorovaikutukseen, vertaistoimintaan, virikeryhmille ja erilaiseen ikääntyneiden aktiivisuutta tukevaan toimintaan. Ne pitää vain ottaa käyttöön ja saada niiden avulla ikääntyneiden hyvinvoinnissa muutoksia parempaan. Niiden käyttämistä on opeteltava yhdessä ikääntyneiden ja työntekijöiden sekä vapaaehtoisten kanssa.
Aina ei tarvitse lähteä liikkeelle alusta eli ideasta tai laajasta tarvekartoituksesta. Menetelmät otetaan haltuun kokeilemalla ja tekemällä, ei vain niihin tutustumalla.
Tarvitaan myös uusia innovatiivisia paikkoja kehittämistyön ideointiin ja yhteistyön laukaisemiseen. Niitä on niin Vallin kuin jäsenjärjestöjen ihmisten etsittävä. Aina se oman talon kokoustila ei ole parhain luovuutta lisäävä paikka. Ulospäin katsominen ja uuden oudonkin tilan tai kumppanin hakeminen saa meidät näkemään jotain muuta, mitä etsimme. Esimerkiksi moottoripyörä- tai elokuva- kerhossa tai metsästysseurassa vierailu saattaa yllättää. Kuka tietää mistä ideat tulevat?
”Vertaisia etsimällä löytää vertaisiaan ja samanlaisuutta, erilaista etsimällä löytää erikoista ja erilaisuutta”.
Kehittämisterveisin
Anu Kuikka