Ikääntyvä yhteiskunta tarvitsee välittämisen kulttuuria

Kokonaisvaltaisen välittävän kohtaamisen tueksi on luotava toimintatapoja, rakenteita ja monitoimijaista yhteistyötä. Näin iäkäs ihminen voi vanheta luottaen siihen, että hän saa apua sitä tarvitessaan.

Ikääntyvä yhteiskunta ja erityisesti ikääntyvät ihmiset tarvitsevat välittämistä. Välittäminen tulee ymmärtää koko yhteiskuntaa, poliittista päätöksentekoa, toiminnan rakenteita, palvelukulttuuria ja asenteita läpileikkaavana arvona, arvojohtamisena ja arvon luontina kohtaamisissa.

Yhteiskunnan tulee rakentua välittämisen kulttuurille, jossa luodaan tavoitteellisesti yhteisyyttä, yhtenäisyyttä, yhteisöllisyyttä ja turvallisuutta.[1] Elämän merkitys syntyy toisten ihmisten kanssa elämisestä. Vuorovaikutukseen perustuvat välittävät ihmissuhteet luovat turvaa, mielenhyvinvointia ja luottamusta avunsaantiin. Läheisyyden ja yhteisyyden tunteet aikaansaavat jatkuvuutta ja tulevaisuuteen orientoivaa odotushorisonttia ja ovat siten välttämättömiä arjessa selviytymiselle ja mielekkäälle elämälle.[2]

Yhteiskunnalliset ilmiöt ja yksilölliset ongelmat ovat monimutkaisia ja liittyvät toisiinsa. Vaarana on, että käsittelemme rakenteellisia ongelmia yksilöllisinä haasteina tai keskittyessämme rakenteellisiin tekijöihin, sivuutamme ongelmista kärsivien ihmisten yksilöllisen hädän. Sosiaalisten ongelmien ratkaisemista vaikeuttaa, etteivät alkuperäisistä syistä johtuvat seuraukset palaudu enää samoihin alkuperäisiin syihin vaan ongelmat itsenäistyvät omalakisiksi ilmiöiksi.[3]

Ammatillista ja yhteisöllistä välittämistä

VALLI ry:n Etsivän vanhustyön verkostokeskuksen (Verkostokeskus) tavoite on iäkkäiden ihmisten piilossa olevaan avuntarpeeseen vastaaminen ja auttamisen painopisteen siirtäminen korjaavasta työstä ennakointiin ja ennaltaehkäisevään tukeen ja auttamiseen. Tämä edellyttää etsivän vanhustyön osaamista, keinoja, rakenteita, monitoimijaisissa verkostoissa tehtävää yhteistä työtä sekä myötätuntoa ja välittämisen kulttuuria. 

Etsivä työ kytkeytyy välittämisen etiikkaan. Se tarkoittaa sitoutumista ihmissuhteita ylläpitävään ja rikastavaan toimintaan. Sitoutuminen mahdollistaa toisen ihmisen ymmärtämisen sekä hänen huolensa, pelkonsa ja haavoittuvaisuuden jakamisen. Välittämisen etiikan tarkoituksena on auttaa toista ymmärtämään elämäntilannettaan ja valtaistumaan omia valintoja tekeväksi ja omaa elämäänsä eläväksi ihmiseksi. Se on ennen kaikkea toimintaa toisen ihmisen hyvinvoinnin edistämiseksi.[4] Koulutusten ja vertaisoppimisen kautta on Verkostokeskuksen toimesta edistetty etsivän vanhustyön osaamista ja taitoja sekä välittämisen eetosta.

Etsivää vanhustyötä ei voi tehdä yksin.

Ammattilaisten työn tueksi tarvitaan välittämistä tukevia rakenteita, toimintatapoja, monitoimijaista yhteistyötä sekä yhteisöllistä välittämistä. Valtakunnallisten ja alueellisten etsivän vanhustyön verkostojen kehittäminen on etsivän vanhustyön onnistumisen lähtökohta. Etsivää vanhustyötä ei voi tehdä yksin. Verkostokeskuksen koordinoimana on luotu monitoimijaisia etsivän vanhustyön verkostoja ympäri Suomea sekä uudenlaisia toimintatapoja tehdä yhteistä työtä muun muassa Helsingin kaupungin Seniori-infon kanssa ja Etsivän vanhustyön verkoston yhdyspintatyön mallin mukaisesti.[5]

Kolmanneksi on edistetty välittämisen kulttuuria. ”Ihmisistä välittämiseen tarvitaan myötätuntoa. Asioista huolehtimiseen piisaa velvollisuudentunto”, toteaa Vaasan yliopiston vastuullisuus- ja eettisyysjohtaja Tommi Lehtonen blogissaan. Lehtonen toteaa, että yhteiskunnassa kannattaa luoda empatian kehitykselle suotuisat olosuhteet ja viittaa Nel Noddingsin välittämisen etiikaksi kutsuttuun teoriaan. Välittämisen etiikan mukaan välittäminen perustuu aina eettisesti käyttäytyvän myötätuntoisen yksilön toimintaan.[6] Tämä edellyttää empatiaa, joka on tietoisuutta, kykyä havaita ja ymmärtää toisen tilanne ja tunnetila. Toiseksi myötätuntoon liittyy tunnetta, sympatiaa, joka on halua toimia toisen puolesta. Kolmanneksi myötätunto on aina konkreettisia tekoja, toimintaa toisen hyvän edistämiseksi.[7]

Välittämisen päivästä välittämisen kulttuuriin

Lanseeraamalla marraskuun lopussa vietettävän vuosittaisen Välittämisen päivän Verkostokeskus pyrkii vaikuttamaan piilossa olevan avutarpeen näkyväksi tekemiseen yhdessä etsivän vanhustyön verkostojen kanssa. Välittämisen päivänä on nostettu esille huoli-ilmoitus sekä kansalaisten keskinäisen välittämisen merkitys. Tarvitaan yhteisöllistä välittämistä ja myönteistä asennoitumista iäkkäisiin ihmisiin. Himanen (2010) puhuu rikastavasta vuorovaikutuksesta, jonka edellytys on välittäminen. Toisen arvonannon kautta ihmiselle syntyy kokemus omasta arvokkuudesta. Tämä luo luottamuksen, hyvinvoinnin ja merkityksen kokemuksen ja hyvänkierreteen. Arvokkuutta kokeva ihminen kykenee hyväksymään toisen ihmisyyden ja pitää erilaisuutta rikkautena. Jos välittämistä ja arvonantoa ei ole, seurauksena on ulkopuolisuuden tunne.[8] Toistuvasti pelkän myötätunnon kohteena oleminen ei tue ihmisen kokemusta omasta toimijuudestaan. Toisen ilon ja innostuksen huomioiminen tasapainottaa myötätuntoa: myötäeläminen pitää sisällään siis myötätunnon ja myötäinnon.[9] Ystävällinen kohtaaminen, iloinen tervehdys ja mukaan ottaminen tukevat iäkkään kuulumista yhteisöön. Välittämisen päivä on tuuppaus pienten hyvien tekojen avulla kohti välittämisen kulttuuria.

Tarvitaan yhteisöllistä välittämistä ja myönteistä asennoitumista iäkkäisiin ihmisiin.

Välittämisen päivän toisena teemana on kulkenut huoli-ilmoitus. Sosiaali- ja terveysalan ihmisillä on lain mukaan ilmoitusvelvoite, kun he havaitsevat ihmisen avuntarpeen. Kuitenkin ikääntyvän ihmisen avun tarve on monesti piilossa ammattilaisilta. Usein huoli iäkkäästä herää läheisellä, naapurilla tai palvelualan ammattilaisella. Tällöin tarvitaan välittämistä, rohkeaa puheeksi ottamista ja keinoja auttaa. Huoli-ilmoitus on yksi tapa saada iäkkäälle ihmiselle hänen tarvitsemaansa apua. Ilmoituskäytäntö on edelleen monelle vieras tai vaikeasti löydettävissä. Jos ilmoitusta ei osata tehdä, vaarana on, että iäkkään hätään ei puututa. Huoli-ilmoitus on väline viestiä avuntarve ammattilaisten tietoon. Huoli-ilmoituskäytäntö on hyvä, mutta valtakunnallisesti yhdenmukainen toimintakäytäntö puutuu ja syntynyt tieto ei vielä ohjaa tarpeisiin vastaamista. Huoli-ilmoituskäytännön edistäminen on työn alla moniammatillisessa työryhmässä.

Välittämisen päivään on osallistunut kymmeniä eri toimijoita ja yhteistyöverkostoja järjestöistä, seurakunnista kunnista ja yrityksistä ympäri Suomea. Välittämisen päivinä on jalkauduttu eri foorumeille kohtaamaan ihmisiä ja viestimään välittämisestä ja huoli-ilmoituksista. Verkostokeskus on koordinoinut ja tuottanut toimijoille materiaalia, mutta tempauksien ja toteuttamisen suunnittelu on ollut osallistujien itsensä vastuulla. Pienikin toiminta yhdessä valtakunnallisen verkoston kanssa on tuonut asialle näkyvyyttä. Vuonna 2020 Välittämisen päivän suojelijana toimi tasavallan presidentti Sauli Niinistö.

Etsivää vanhustyön tarpeeseen vaikuttavia ilmiöitä

Tällä hetkellä välittämistä ja kokonaisvaltaista auttamista estävät rikkinäinen ja pirstaleinen palvelujärjestelmä, poliittiset, kulttuuriset, byrokraattiset ja institutionaaliset tekijät sekä resurssit.  Makrotason prosesseista ja ilmiöistä erityisesti valtarakenteet ja niihin liittyvät syrjäytymisen, epätasa-arvon ja (epä)oikeudenmukaisuuden näkökulmat ovat erityisen keskeisiä myötätunnon ja välittämisen esteitä. Kulttuuriset stereotypiat ja sosiaalisiin rooleihin perustuvat luokittelut voivat luoda sosiaalista etäisyyttä ja siten estää tai rajoittaa myötätuntoa. Ikäsyrjintä ja kronologiseen ikään perustuva jaottelu lisää toiseutta ja jakoa niihin ja meihin.[10]

Pessin (2017) mukaan työssä myötätuntoa ja välittämistä estävät muun muassa arjen ja työn kiireisyys, tuttuuden puute, vahva hierarkkinen ja moniportainen rakenne, liikkumavaran puute työn tekemisessä, yksilöllisyyden kulttuuri, vääränlainen pärjäämisen, sinnikkyyden sekä sisun korostaminen.[11]

Perustarpeiden tyydyttymisellä, yhteisön sekä yhteiskunnan normatiivisilla arvolla ja tavoilla on vaikutuksia ihmisen hyvinvointiin, ajatteluun ja toimintaan. Sosiaalisen arvostuksen puute ja pelot heikentävät yksilön kykyä tunnistaa omia tunteita.  Alistettu ja nujerrettu ihminen ei pysty toteuttamaan muutosta, johon vain hänellä on edellytykset.

Välittävässä auttamistyössä sekä auttaja että autettava ovat aktiivisia toimijoita

Etsivässä vanhustyössä kohtaamisilla on erityinen asema iäkkään ihmisen avuntarpeen tunnistamisessa ja auttamisessa. Välittämisen etiikan mukaan vuorovaikutukseen perustuva kohtaaminen on välittämisessä tärkein tekijä. Ilman molemminpuolista vuorovaikutusta ei voi tapahtua välittämistäkään. Kokemus välittämisestä ja välitetyksi tulemisesta edellyttää molempien osapuolien läsnäoloa ja vastaanottavaisuutta sekä ennakkoluuloista ja arvioinnista vapaata varauksetonta suhtautumista toiseen ja valta-aseman väärinkäytön välttämistä.[12]  

Onnistunut työskentely suhde on vastavuoroinen ja dialoginen. Dialogilla pyritään löytämään keskinäistä ymmärrystä, empatiaa ja arvostusta sekä ylläpitämään välittävää suhdetta. Kohtaamisessa pysähdytään kuuntelemaan ja olemaan läsnä vallitsevassa hetkessä. Työntekijä auttaa asiakasta näkemään asiakkaan omat voimavarat sekä kannustaa häntä ohjaamaan elämäänsä ja löytämään mielekkyyttä elämää.  Auttamistyössä ”liittoudutaan” asiakkaan kanssa hänen ongelmiaan vastaan.[13]

Välittävässä auttamistyössä sekä auttaja että autettava ovat aktiivisia toimijoita.

Asiakkaan toimijuus ja tilanne voidaan ymmärtää vain osana sosiaalista ja toiminnallista kokonaisuutta. Yksilön ja ympäristön ominaisuudet ovat mutkikkaalla tavoin kietoutuneet yhteen pitäen yllä ongelmallisia toimintarakenteita. Ratkaisut ongelmiin eivät löydy aina ongelmien lähteistä. Ongelmia ylläpitävät rakenteet ja tekijät on otettava auttamistyön kohteeksi. Auttamistyössä on ratkaistava, miten luomme asiakkaalle riittävät edellytykset, jotta hän voi toimia toisin, ja miten toimintarakenteet tukevat muuttunutta toimintaa.[14]

Välittämisen kulttuuria rakentavat tekijät ja myötätuntoa edistävät tunteet

Päättäjillä, vaikuttajilla, johtajilla ja esimiehillä on vastuu rakenteista ja arjen käytänteistä sekä kulttuurista. Kuinka synnyttää yhteisesti jaettu halu ja kyky rakentaa yhteisöä ja yhteiskuntaa sellaisiksi, että sen rakenteet ja käytänteet tukevat vastavuoroisuutta, yhteisöllisyyttä, keskinäistä kunnioitusta ja ihmisyyttä.

Esteiden poistamiseksi tarvitaan monitoimijasta yhteistyötä. Sosiaali- ja terveyspalvelujen rinnalla tarvitaan kauas katsovaa ja pitkäjänteistä, mutta lähellä toimivaa sosiaalista ja välittävää auttamistyötä. Välittävällä auttamistyöllä ehkäistään ja lievennetään ongelmia, tuetaan kaikenikäisten toimijuutta ja selviytymiskykyä erilaisissa elämäntilanteissa sekä luodaan hyvinvoivaa vanhuutta tulevaisuudessa. Toimenpiteissä ja ennaltaehkäisyssä on huomioitava vanhusväestön moninaisuus, elämänkulku, joustavuus iästä ja asuinpaikasta riippumatta. Ikäsyrjinnälle, huonolle kohtelulle, palveluille ja hoidolle ja on oltava nollatoleranssi.[15]

Pessin mukaan välittämisen ja myötätunnon kulttuuria edistävät reiluus, oikeudenmukaisuus ja avoimuus sekä ilo ja kannustus. Haavoittuvuuden, heikkouden, avun pyytämisen ja virheiden hyväksyvä kulttuuri sekä turvallinen ja luottamuksellinen ilmapiiri ja toimintaympäristö. Lisäksi eettiseen ja oikeudenmukaiseen johtamiseen kuuluvat myös myötätunnon teot sekä mahdollisuus kokea solidaarisuutta ja tunnetta, että ollaan samassa veneessä.

Jokapäiväinen toimintamme, vuorovaikutustilanteet ja kokemukset muovaavat tapaamme toimia sekä suhtautua itseemme, toisiimme ja ympäröivään maailmaan. Tässä vastavuoroisessa suhteessa muodostuu identiteettimme, itseluottamus ja itsearvostus sekä niihin pohjautuva toimintamme suhteessa toisiin ihmisiin. Tunteet, jotka nousevat välittämisestä ja myötätunnosta, ovat tehokkaampia aktivoimaan moraalista toimintaa kuin abstraktitason järkeily. Tästä syystä välittävä, myötätuntoinen suhtautuminen edistää yhteiskuntaa rakentavia ilmiöitä ja sillä on myös emotionaalisesti korjaava merkitys asiakkaalle. [16]

Välittävät verkostot ja rakenteet  

Kokonaisvaltaisen avuntarpeen tunnistamisen, myötätuntoisen kohtaamisen sekä toimivan palveluekosysteemin avulla voidaan vastata iäkkäiden avun ja tuen tarpeeseen ennakoiden, ennaltaehkäisevästi, täydentävästi ja korjaavasti.  

Välittävän henkilön tulee välittää myös itsestään.

Etsivän vanhustyön voima on välittävissä kohtaamisissa, mutta kolikon kääntöpuolena on myötätuntouupumus. Välittävän henkilön tulee välittää myös itsestään. Suuri merkitys jaksamiselle, myötäelämiselle, innovoinnille ja työn tuloksellisuudellekin on jaksamista tukevilla organisaatiorakenteilla, johtamisella, verkostoyhteistyöllä, työtavoilla ja -menetelmillä.  

Sote-palveluiden ja kuntien lisäksi yhteistyössä on hyödynnettävä järjestöjen, seurakuntien, oppilaitosten, tutkimustahojen, yritysten sekä ikääntyvien ihmisten osaaminen. Monitoimijainen yhteistyö edellyttää, että yhteistä työtä kehitetään iäkkäitä kuunnellen ja mukaan ottaen. Yhteisen työn kehittäminen edellyttää yhteisöohjautuvuutta ja roolitusta sekä joustavuutta, jotta pystytään paikkaamaan tuen ja palvelujen puutetta, vähentämään päällekkäistä työtä ja kehittämään pitkäjänteisesti tukimuotoja ja palveluja. Tuloksellisen verkostotyön vaatimuksena on toisten työn tunteminen, yhteinen käsitys ongelmista ja ratkaisuista sekä yhteiseen työhön sitoutuminen ja luottaminen. Tällöin voidaan tarvittaessa löydetty asiakas ohjata, saatella tai poluttaa oikean osaamisen äärelle ja auttaa kokonaisvaltaisesti.

Vuorovaikutteinen kohtaaminen ja myötätunto ovat välittämisen, kokonaisvaltaisen auttamisen ja onnistuneen verkostotyön edellytyksiä.

Teksti:
Päivi Tiittula
erityisasiantuntija
VALLIn Etsivän vanhustyön verkostokeskus

Lähteet

[1] Heikkinen E. 2021. Onnellisuus vanhuudessa – rakentavat ja rajoittavat tekijät. Kirjassa Suomiko onnellisen vanhuuden maa? Toim. Strandberg T.  ja Heikkinen E. Into Kustannus Oy.

[2] Heikkinen E. ja Heikkinen R.-L. 2021. Hyvää iltaa elämä! Kirjassa Suomiko onnellisen vanhuuden maa? Toim. Strandberg T. ja Heikkinen E. Into Kustannus Oy.

[3] Särkelä A. 2011 Särkelä A.  2011. Välittäminen ammattina. Vastapaino.

[4] Rauas M. 2019. Pieniä tekoja, suuria asioita – Nuorisotyön eettinen näkökulma. Humanistinen ammattikorkeakoulu. https://www.humak.fi/wp-content/uploads/2020/02/pienia-tekoja-suuria-asioita-nuorisotyon-eettinen-nakokulma.pdf Luettu 30.11.2021.

[5] Tiittula P. 2020.  Mobiiliverkosto -Keskitetyn palveluohjauksen ja järjestöjen etsivän vanhustyön systeeminen verkostoyhdyspintatyö. https://innokyla.fi/fi/toimintamalli/kunnan-keskitetyn-palveluohjauksen-ja-jarjestojen-etsivan-vanhustyon-systeeminen  Hyvä käytäntö 2021. Luettu 14.11.2023

[6] Lehtonen T. 2017.  Empatia ja välittäminen https://blogs.uwasa.fi/ajatusyhteys/2017/01/25/empatia-ja-valittaminen/ Tommi Lehtonen Luettu 30.11.2021.

[7] Pessi A.B. ja Martela F. 2017. Myötätuntoista ihmistä ja työelämää etsimässä. Kirjassa Toim. Martela F., Pessi A.B.  ja Paakkanen M. 2017. Myötätunnon mullistava voima. PS-kustannus.

[8] Himanen P. 2010. Kukoistuksen käsikirjoitus WSOY.

[9] Pessi A.B., Seppänen A.M., Grönlund H., Paakkanen M. ja Spännäri J. 2017. Myötäinto – iloon ja innostukseen vastaaminen. Kirjassa toim. Martela F. Pessi A.B.  ja Paakkanen M. 2017.  Myötätunnon mullistava voima. PS-kustannus.

[10] Heikkinen R-L.  (2021) Hyvän elämän haasteet iäkkäiden ihmisten hoito- ja hoivakentällä. Kirjassa Suomiko onnellisen vanhuuden maa? Toim. Strandberg T.  ja Heikkinen E. Into Kustannus Oy. Vaarama M. 2021. Suhtautuminen iäkkäisiin -onko yhteiskunnassamme ikäsyrjintää? Kirjassa Suomiko onnellisen vanhuuden maa? Toim. Strandberg T.  ja Heikkinen E. Into Kustannus Oy.

[11] Pessi A. B.  2017. Mikä Myötätuntoa estää työpaikkojen arjessa? Kirjassa Toim. Martela F., Pessi A.B.  ja Paakkanen M. 2017.  Myötätunnon mullistava voima. PS-kustannus.

[12] Koivula H. 2019. Nel Noddings ja välittämisen etiikan merkitys lasten kasvatuksessa. http://jultika.oulu.fi/files/nbnfioulu-201906182558.pdf Luettu 30.11.2021.

[13] Särkelä A. 2011. Välittäminen ammattina. Vastapaino.

[14] Särkelä A. 2011. Välittäminen ammattina. Vastapaino.

[15] Strandberg T. 2021. Eliniän pidentyminen – onnellista vai onnetonta. Vaarama M. 2021. Suhtautuminen iäkkäisiin – onko yhteiskunnassamme ikäsyrjintää?  ja Koskinen S. ja Sainio P. 2021 s.77, Vaarama 2021. Toimintavajeiden kehitys iäkkäässä väestössä. Kirjassa Suomiko onnellisen vanhuuden maa? Toim. Strandberg T.  ja Heikkinen E. Into Kustannus Oy.

[16] Pessi A. B.  2017. Mikä Myötätuntoa estää työpaikkojen arjessa? Kirjassa Toim. Martela F., Pessi A.B.  Paakkanen M. 2017.  Myötätunnon mullistava voima. PS-kustannus ja Seppänen A.M., Pessi A. B., Grönlund H. ja Paakkanen M. Myötätunto- ihmisyyteen vastaamassa. Kirjassa Toim. Martela F., Pessi A.B.  ja Paakkanen M. 2017.  Myötätunnon mullistava voima. PS-kustannus.