Olen käynyt Pohjois-Koreassa aikaisemminkin, nyt pääsimme ensimmäistä kertaa vanhainkotiin. Millaista siellä voisi olla? Ennakkoluulot ainakin ovat voimakkaita.
Ajamme pikkubussilla kosmoskukkien reunustamaa maantietä Pjongjangin ulkopuolelle, ohi tietullien. Määränpäänä on yksi Etelä-Pjongjangin maakunnan kahdesta vanhainkodista. Jokaisessa kahdessatoista maakunnassa on kaksi valtion ylläpitämää laitosta vanhoille ihmisille. Oppaanamme on rouva Pak Yong Hui, Korean Vanhustenhuoltoliiton johtaja, joka myös tulkkaa. Päädymme vehreään laaksoon, jossa vanhainkodin matalat bungalowtyyliset rakennukset sijaitsevat peltojen keskellä.
Eläkeikä Pohjois-Koreassa on naisille 55 vuotta ja miehille 60. ”Miksi naisten eläkeikä on noin matala, kyselemme. ” Sehän osoittaa meidän arvostustamme naisia kohtaan”, talon miespuolinen johtaja, entinen merisotilas vastaa. Vuonna 1948 perustetussa laitoksessa on 320 asukkia, keski-ikä 75 vuotta. Henkilökuntaa on kaikkiaan 41, mukana siivoojat sekä keittiön ja pesulan työntekijät. Laitoksen kommuuni viljelee sataa hehtaaria. ”Joskus myymme ylijäävää satoa muille”. Valtio maksaa laitokselle 1500 miljoonaa wonia vuosittain ylläpitokustannuksiin. ”Se on meille riittävästi”.
Vanhainkodit ovat niitä ihmisiä varten, jotka ovat aivan yksin, täysin ilman omaisia, tai niitä harvoja tilanteita varten, jolloin omaiset hylkivät vanhusta. Alueiden sosiaaliviranomaiset ilmoittavat vanhainkodeille, milloin tarvetta ilmenee. Jonoja ei sanottavasti ole. Meille ei selvinnyt, miten moni asukeista saattoi olla vuodepotilaana, tuskin kovin moni, jos hoitavia käsiä on noin vähän. Toisaalta hyväkuntoiset vanhat varmaan auttavat toinen toisiaan.
Laitoksessa on hyvin siistiä, mutta vaatimatonta. Saamme vierailla yhdessä huoneessa, jossa asuu viisi vanhaa naista. Huone on pieni, naiset nukkuvat laittian tatamilla vieri vieressä. Tunnelma on lämmin, pikku mummot kättelevät ja taputtelevat meitä, tarttuvat käsiimme ja tulevat lähelle. He vakuuttavat tyytyväisyyttään elämäänsä. Yksi rouvista haluaa esitellä asetakkiaan – hän oli taistellut Korean sodassa ja saanut suuren joukon mitaleita.
Sitten istumme ulkona suuren japaninselkovan alla. Meille tarjotaan paahdettuja bataatteja ja maapähkinöitä. Otetaan valokuvia, kunnes on aika lähteä.