HelpAge Internationalin syyskokous pidettiin Moldovassa ja samalla tutustuttiin paikalliseen toimintaan. Moldova on yksi köyhimmistä maista EU:n liepeillä. Sen ongelmana on väestökato; maa on menettänyt viidenneksen asukkaistaan itsenäisyytensä aikana, kun työikäinen väestö on lähtenyt paremman toimeentulon perään. 2,7 miljoonaisesta väestöstä on vanhoja ihmisiä 20 prosenttia ja yli 80-vuotiaita peräti 11 prosenttia. Kansaneläke on hyvin pieni, alle köyhyysrajan. Vain vajaa kolme prosenttia vanhasta väestä osaa käyttää tietokonetta tai älypuhelinta.
Soldanestin 4500 asukkaan kunnassa tapaamme paikallisia aktivisteja. Meidät viedään lämmittämättömään suureen kulttuuritaloon kuin Neuvostoliiton aikana ikään. Onneksi meitä on varoitettu ja takit ovat visusti mukana lämmikkeeksi. Soldanestista löytyy vastaperustettu järjestö Vitorul, sekä kaksi projektia, joista toista rahoittaa Sveitsin Punainen Risti, ja toista saksalainen järjestö BMZ.
Apulaispormestari Svetlana on yksi vapaaehtoisista. ”Hallinto on tukenut järjestäytymistä, antoi tilat ja vähän rahaa. Itse lähdin kokouksiin nähdäkseni, mitä siellä tapahtuu. Nyt olen yksi Vitorulin kolmestatoista vapaaehtoisesta, kaikki naisia. Vanhoja ihmisiä on kylässä 800. Minusta kotikäynnit vanhusten luona ovat palkitsevia. Esimerkiksi kolme meistä siivosi yhden vanhan naisen kodin ja siellä maalattiin seinät. Ihmiset ovat tosi kiitollisia”.
Lilia, Vitorulin puheenjohtaja jäi miehensä kuoltua pienen kansaneläkkeen varaan (117 euroa/kk), mutta vapaaehtoistyössä hän on huomannut, että toisilla elämä on vielä huonommassa jamassa, ja hän voi auttaa. Julija sanoo olleensa yksinäinen ja pohtineensa vain omia terveysongelmiaan. Kun hän meni vapaaehtoiseksi soppakeittiöön, hän liittyi ryhmään ja sai ystäviä.
Vitorulin vapaaehtoiset auttavat arkisissa askareissa, esimerkiksi tuovat vettä kaivoilta, koska kaikilla ei ole vesijohtoja, käyvät kaupassa ja apteekissa, mutta he eivät varsinaisesti `hoida`. He pitävät soppakeittiötä, josta ruokaa saa maksutta. Kunnan vanhat ihmiset arvostavat myös tietoa, esimerkiksi oikeuksistaan, niinpä lakiasioita kysytään eniten. Yleensä miehet omistavat talon, ja naisten asema on epäselvä myös leskinä. He haluaisivat tietää, miten omaisuutta voi jakaa lapsille.
Vapaaehtoinen voi itse päättää, paljonko työtä hän tekee, yleensä se on noin kuutisen tuntia viikossa. Vitorulin vapaaehtoiset ovat 55 -67- vuotiaita. Kylässä on vähemmän miehiä, eivätkä miehet juuri osallistu vapaaehtoistyöhön. Monet jatkavat työssään eläkeiän jälkeen, koska kunnassa on työvoimapula ja eläkkeet ovat pieniä. Lapset ovat paljolti ulkomailla. Talvet ovat Moldovassakin kylmiä ja kosteita; aiemmin HelpAgessa toiminut Eppu Mikkonen onkin kehitellyt käsitettä ”talviköyhyys”, jota pitäisi mitata sensijaan, että katsotaan toimeentulon keskimäärää yli vuoden. Lämmityskustannukset ylittävät talvisin vanhojen ihmisten eläkkeet.
Jotta elämässä olisi iloakin, Vitorulin joukolla oli mahtava teatteriesitys, jonka lopuksi meitäkin pyydettiin lavalle. Katsokaapa, millainen puvustus!
Vappu Taipale