Teknologia kuuluu kaikille! Järjestimme Vanhustyön Traineessa viikon alkajaisiksi yhdessä Senioriverkon kanssa virtuaalimatkailu-tapahtuman Palvelukoti Hopeassa, jossa Trainee -nuoret ovat viettäneet asukkaiden kanssa aikaa jo neljättä viikkoa.
Aluksi tapahtuma tietysti jännitti – kuinka esimerkiksi muistisairaat reagoivat virtuaalilaseihin, noihin pelottavan näköisiin kapistuksiin? Huoli oli turha. Jokaisen asukkaan kohdalla edettiin heidän omaan tahtiinsa. Lopulta vain yksi totesi, ettei haluakaan kokeilla.

Rohkeasti kohti elämyksiä

Oli vaikea selittää ikäihmisille etukäteen, mistä on kyse – päähäsi laitetaan lasit, jolla pääset katsomaan maisemia. Onneksi näkymät puhuivat puolestaan. Kukaan asukkaista ei lopulta olisi malttanut lopettaa, jollei lasien pitäminen olisi käynyt raskaaksi. Yksi rouva pyysi nähdä myös eläimiä, ja nopeasti eläinvideoita löytyikin tuolta Internetin ihmeellisestä maailmasta. Yhdessä videossa rouva päästi lehmät laitumelle. Hän siis teki jotain itselle tuttua, josta on vuosikymmeniä aikaa.
Virtuaalimatkustaminen toi kahdelle rouvalle myös omat matkamuistot mieleen. Niille, jotka haluavat laseja kokeilla, elämys voi olla hyvinkin voimaannuttava: pääset käyskentelemään vitivalkoiselle hiekalle tai ihastelemaan tähtitaivasta omasta pyörätuolistasi ja turvallisesta kodistasi käsin. Itse kävin lasien avulla Anne Frankin museossa – kuinka kutkuttava ajatus onkaan, että myös vanhukset pääsisivät virtuaaliselle kävelylle Louvreen tai vaikkapa omille lapsuudenseuduille.

Onnistunut VR-matkailu edellyttää opastajaa

Hopean asukkaiden matkantekoa oli helppo seurata tabletilta ja kännykästä. Samalla pystyi pitämään keskustelua yllä ja ohjaamaan ikäihmistä katselemaan oikeaan suuntaan, kun itse näki, mitä hän laseistaan näki. Vielä kun teknologia kehittyisi sen osalta, että lasit eivät olisi niin painavat, ja että lasien sovittaminen olisi helpompaa. Niin ja se hinta – toivottavasti tämäkin hyvinvointia, virkistystä ja voimaantumista antava keksintö olisi jatkossa kaikkien saatavilla.