Helsingin Sanomien mielipidepalstalla keskusteltiin taannoin siitä, kuka huolehtii kaupungilla harhailevista eksyneistä ja avuttomista vanhuksista. Nimimerkki Huolestunut naapuri tarvitsi ohjeita sekavasti käyttäytyneen ikäihmisen avuntarpeeseen ja ihmetteli, mistä apua saa. Miten pitäisi toimia silloin, kun avun tarve ei vaadi soittoa 112:een, mutta jotakin apua selvästi tarvittaisiin?
Kotona yksin asuvien ikäihmisten määrän kasvaessa kaiken aikaa, tulemme kohtaamaan ikääntyviä avun tarvitsijoita tulevaisuudessa yhä enemmän. On kansalaisvelvollisuus välittää kanssaihmisistä, myös ikääntyneistä ihmisistä. On nähtävä ja kohdattava ikääntyneet ihmiset ympärillämme. Iäkkään arjen selviytymisen haasteet, tuen ja avun tarve on tunnistettava sekä on pysähdyttävä hädän äärelle. Se vaatii kuitenkin rohkeutta, osaamista, mutta ennen kaikkea välittämistä.
Joskus avun tarve on ilmeinen, kun ihminen tarvitsee välitöntä puuttumista ja apua: silloin on tärkeää ottaa yhteys hätänumeroon 112, josta saa oikeat toimintaohjeet ko. tilanteessa. Näin esimerkiksi silloin, kun ikäihminen näyttää oleva eksynyt, harhaileva ja alipukeutunut sääolosuhteisiin nähden.
Huoli-ilmoituksella voi myös auttaa
Joskus avuntarvetta voi olla vaikea tunnistaa ja ymmärtää, mistä tilanteessa on kysymys. Iäkkään ihmisen naapurille, palvelutehtävässä työskentelevälle tai kenelle tahansa kansalaiselle voi herätä huoli iäkkään ihmisen pärjäämisestä. Tällöin on rohkaistuttava ja lähestyttävä ihmistä kunnioittavasti sekä selvitettävä ystävällisesti kysymällä ihmiseltä itseltään avuntarpeesta. Jos keskustelun perusteella syntyy käsitys, että ihmisellä on ulkopuolisen avun tarve, on hyvä ohjata ihmistä itse ottamaan yhteyttä esim. keskitettyyn palveluohjauspisteeseen, josta ikääntynyt ihminen saa asiantuntevaa neuvontaa. Eri kunnissa palveluohjauspisteet on nimetty eri nimillä; Helsingissä Seniori-info, Oulussa Aino-neuvonta, Tampereella Kotitori jne.
Tilanteessa, jossa ihmisen selviytyminen kotona on uhattuna, hän ei tunnista omaa avuntarvettaan, ei pysty itse pyytämään apua eikä hänellä ole huolehtivaa läheistä, kuntalaiset voivat tehdä omaan kuntaansa iäkkäästä ihmisestä huoli-ilmoituksen, jolloin kunnalla on velvoite selvittää iäkkään ihmisen palvelujen tarve. Ilmoituskäytäntö on tarpeellinen, mutta sitä on kehitettävä edelleen, jotta saadaan valtakunnallisesti yhtäläinen tapa ilmoittaa avuntarpeesta. Näin ei ikävä kyllä tällä hetkellä vielä ole. Jos ilmoituksen teko on liian monimutkaista, voi ilmoitus jäädä tekemättä ja apua tarvitseva ihminen auttamatta oikea-aikaisesti.
Autetaan jo ennen kuin ongelmat kasaantuvat
Kaikkien kannalta olisi parasta, kun yksin kotonaan asuvia ikäihmisiä pystyttäisiin auttamaan jo ennen kuin heidät löydetään harhailemasta aamutossuissaan talvipakkasessa. Järjestöjen tekemän etsivän/ löytävän vanhustyön toiminta-ajatus onkin tavoittaa ja auttaa tukea tarvitsijaa ajoissa, jo ennen kuin avun tarpeet ehtivät kasaantua ja niiden seurauksena alkavat kuormittaa yhteiskunnan eri palvelujärjestelmiä, kuten esim. ensihoitoa, päihde- ja mielenterveyspalveluita sekä muita sosiaali- ja terveyspalveluita.
Kuntien ja järjestöjen yhteistyöllä voidaan koota monitoimijainen turvaverkko tälle kasvavalle kotona yksin vanhuuttaan elävälle ikäihmisten joukolle. Yhteiskunnan rahallista panostusta pitäisi saada entistä enemmän kuntien ja järjestöjen yhteistyön kehittämiseen sekä yksinäisyyden ehkäisyn ja ikäihmisten mielen hyvinvoinnin ylläpitoon.
Päivi Tiittula ja
Kati Harkoma
Etsivän vanhustyön verkostokeskus
VALLI ry