Tiiu Holapan ajatuksia vapaaehtoistyöstä .

Vapaaehtoistyöstä sisältöä eläkevuosiin

Tiiu Holappa, 77, tekee joka viikko vapaaehtoistyötä maahanmuuttajanaisten ja heidän lastensa parissa. Hän muutti Virosta Suomeen kolmekymmentä vuotta sitten.

Millaista vapaaehtoistyötä teet?

Olen lastenhoitaja maahanmuutajanaisia auttavassa järjestössä. Äidit opiskelevat suomen kieltä, ja me vapaaehtoiset hoidamme lapsia sillä aikaa. Osa lapsista on aivan pikkuvauvoja, kun he tulevat hoitoon. Monia lapsia olen hoitanut vuosien ajan.

On tosi ihanaa olla pikkuisten kanssa. Joidenkin perheiden kanssa pidän yhteyttä myös sen jälkeen, kun äidin kurssi on päättynyt. Kyläilemme ja olemme hyviä tuttavia.

Miksi valitsit juuri tämän vapaaehtoistyön?

Olen aikaisemmin ohjannut vapaaehtoisena myös ompelukursseja ja kokkikerhoa, mutta kun ne päättyivät, aloitin lastenhoitajana. Haluan varmistaa, että lapsilla on hyvä olla sillä aikaa, kun äidit ovat poissa heidän luotaan.

Monilla maahanmuuttajilla ei ole Suomessa isovanhempia, ja me hoitajat olemme ikään kuin varamummoja. Tekemämme vapaaehtoistyö on perheille tärkeää. Lasten äidit ovat kiitollisia, kun he pääsevät opiskelemaan.

Vapaaehtoisena näen, kuinka kielikursseilla olevat naiset pääsevät eteenpäin elämässään. Eräs hoitamani lapsi meni juuri päiväkotiin, kun hänen äitinsä sai opiskelupaikan. Aluksi nainen ei puhunut lainkaan suomea, mutta nyt voimme jo jutella pelkällä suomen kielellä.

Mitä vapaaehtoisuus merkitsee sinulle?

Ilmapiiri meidän järjestössä on lämmin. Tunnen itseni aina tervetulleeksi. Vapaaehtoisena minulla on mahdollisuus auttaa muita, ja tulen siitä onnelliseksi.

Uskon että vapaaehtoisena toimiminen on hyväksi myös terveydelleni. Stressi poistuu ja koen, että olen tarpeellinen myös eläkkeellä. Minua ei ole heitetty syrjään.

Usein minulta pääsee itku, kun tuttu lapsi lopettaa hoidon. Heistä tulee minulle niin läheisiä. Vapaaehtoistyössä olen löytänyt myös parhaan ystäväni, jonka kanssa hoidamme lapsia ja vietämme vapaa-aikaa yhdessä.

Suositteletko vapaaehtoistyötä myös muille eläkeikäisille, joiden juuret ovat muualla kuin
Suomessa?

Ehdottomasti! Vapaaehtoistyö on todella antoisaa. Eläkkeellä on aikaa, jota voimme käyttää muiden hyväksi. Kiireetön läsnäolo on arvokasta esimerkiksi lastenhoidossa.

Jotkut ihmettelevät miksi teen tätä ilmaiseksi. Mutta minä teen tätä omasta halustani ja saan sisältöä elämääni. Muuten saattaisin olla yksin kotona. Vapaaehtoistyön kautta olen saanut arvostusta ja jopa kutsun itsenäisyyspäivän juhliin presidentin linnaan, kun saimme ystäväni kanssa vuoden isovanhempi -palkinnon Valli ry:tä!

Milloin olet itse muuttanut Suomeen? Millaista elämä täällä on ollut?

Tulin Virosta Suomeen 1980-luvun lopulla suuren rakkauden perässä. Aluksi elämä täällä ei ollut niin ihanaa, kuin olin etukäteen ajatellut. En tuntenut täältä muita kuin mieheni, ja lopulta meille tuli avioero. Pikku hiljaa kuitenkin tutustuin ihmisiin, ja naapurin rouvan kannustamana hain laivasiivoojan töihin. Siitä alkoi uusi vaihe elämässä, kun töissä tutustuin moniin ihmisiin. Sain itseluottamusta ja tunteen, että kotini on Suomessa.

Nyt olen asunut täällä jo 30 vuotta, ja elämä on mielestäni aika hyvää. Minulla on paljon menoja ja tekemistä. Suomessa minua ei ole koskaan syrjitty sen takia, että olen kotoisin Virosta.

Mitä toivot tulevaisuudelta?

Haluaisin matkustaa, sillä minulla on paljon perhettä ja tuttavia ympäri maailmaa. Kävin juuri lapsenlapseni luona Englannissa ja pääsin vierailemaan tv-sarja Emmerdalen kuvauspaikoilla. Siellä olisi hienoa asua!

Minun on vaikea ajatella omaa vanhuutta, koska se pelottaa. Minulle on tärkeää, että olisin loppuun asti terve ja että minulla olisi ystäviä ympärillä.

Teksti: Leena Salokoski / Noon kollektiivi
Kuva: Susanna Kekkonen / Noon kollektiivi