Päiväni ovat nyt melko yksinäisiä. Onneksi lähellä asuva poikani käy usein varmistamassa, että kaikki on hyvin. Hän hoitaa myös tarvittavat kauppa- ja apteekkiasiat. Pihalla ollessani saatan nähdä joitakin tuttuja naapureita ja vaihdetaan huutoetäisyydeltä kuulumisia.

Iso ilonaihe on naapuriin tullut pieni koiranpentu, jota käyn päivittäisellä rollaattorilenkillä tervehtimässä, tai katsomassa olisiko tämä pikkukoira pihalla. Nyt seuraan myös, missä vaiheessa valkovuokot alkavat nousta maasta. Vielä niitä ei näy.

Omat tyttäret asuvat kauempana ja heidän kanssaan olen puhelinyhteydessä säännöllisesti. Luen lehtiä, täytän sanaristikoita, kuuntelen radiota ja katson tv:tä. Teen itse omat ruoat. Mieli tekee kyllä pihalle kukkapenkkejä siivoamaan talven jäljiltä, mutta kuntoni ei oikein tahdo tähän riittää. Istun aurinkoisella säällä pihakeinussa, kuuntelen lintujen laulua ja seuraan oravien puuhastelua. Kaipaan ystäviäni ja läheisiäni, toivottavasti voidaan jo kesällä tavata, vaikka ulkosalla, omalla pihalla.