Mummin opit auttavat elämässä vieläkin

Mummini tiikerikakku oli parasta mitä tiedän

Mummini oli kotitalousopettaja, jolta on siirtynyt sekä suoraan että äitini välityksellä lukuisia oppeja minulle ja varmasti muillekin meidän sukupolvessamme. Hassua kyllä, useat konkreettiset kotitaloustaidot ovat hypänneet minut yli – olen kauhistus keittiössä – mutta noudatan elämässäni monia Mummin klassikko-oppeja. Näitä ovat esimerkiksi ”den som spar den har”, ”ei ne suuret tulot vaan pienet menot” ja ”vie mennessäs, tuo tullessas”. Muita Mummin klassisia opetuksia ovat ”ilta on aamua viisaampi” (päivän aikana selviää asioita), ”ei siunausta pyhätöille” (maallistuneempikin tajuaa levätä yhden päivän) ja ”älkää tehkö niin kuin minä teen vaan niin kuin minä sanon” (ehkä selitys sille, miksi keittiötaitoni jäivät vajaiksi?).

Muistan, kuinka vielä lukiolaisena tykkäsin istua sunnuntai-iltaisin Mummin luona kuuntelemassa, kun aikuiset juttelivat. Traditio päättyi vasta Mummin poismenoon. Näinä hetkinä siirtyivät niin arkielämän opit kuin kaskut ja tarinatkin, joita kerrotaan taas edelleen sukumme uudelle polvelle. Tarinoiden siirtyminen sukupolvelta toiselle, perimätieto, on ikiaikainen keksintö, joka tosin voi vahingossa ja tarkoituksellakin vääristää tietoa. Omassa suvussani puhuttiin melkein 200 vuotta ”puolalaisesta” esi-isästä, kunnes 2000-luvun sukututkimus paljasti kyseisen esi-isän todellisuudessa venäläiseksi – sukutaustaa oli tietyssä historian vaiheessa väritetty ”sopivammaksi”.

Aikojen kuluessa tietyt opit väistämättä vanhenevat esimerkiksi välineiden kehittyessä, mutta monet, kuten edellä mainitsemani Mummin klassikot, säilyvät hyvinä ohjenuorina sukupolvelta toiselle. Ehkä ei haittaakaan, etten ikinä kiinnittänyt huomiota siihen, miten Mummin herkullinen tiikerikakku tehdään, vaan keskityin sen ja sen taikinan syömiseen. Ehkä parhaimpia oppeja ovat elämänasenteeseen ja -arvoihin vaikuttaneet ohjeet. Näin ollen voin rauhallisin mielin syödä itse polttamaani tiikerikakkua ja hymähtää lapsuudenmuistolle, jossa suomalaisen menestyksen puutteessa puolalaisten mäkihyppymenestykselle hurrattiin ”kaukaisen geeniperimän vuoksi”. Tärkeintä ovat Mummin antamat elämässä eteenpäin ja pärjäämään auttaneet opit.

Heidi Nieminen

             

YLÖS