Koronaelämä sujuu toistaiseksi melko mukavasti. Arkeen kuuluu päivässä tavanomaisten askareiden lisäksi päivittäinen noin kolmen kilometrin kävelylenkki vaimoni kanssa. Lisäksi oma porrasjumppa neljä kertaa päivässä neljä ja puoli minuuttia kerrallaan, sudokujen ratkomista, FreeCell -pasianssia, lehtien ja kirjojen lukemista, telkkariohjelmien katselemista sekä mandoliinin soittelua silloin tällöin. Koronaepidemian kehittymistä on tullut seurattua mm. CNN:n uutisten välityksellä.

Sosiaaliset kontaktit ovat muuttuneet virtuaalisiksi. Sähköpostilla, puhelimella (puhelut, tekstiviestit, WhatsApp) ja Zoomilla. Viikoittain vaihdetaan kuulumisia Zoomilla neljän tyttären ja heidän lastensa kanssa.

Ruokaostokset saamme suoraan kotiimme. Tyttäreni hoitaa parin viikon välein ruokatilaukset vaimoni laatiman listan mukaan kauppaan. Olen kiitollinen avusta, joka on tarpeen tässä tilanteessa.

Kyllä myös huolestuttaa. Juuri nyt huolettaa koulujen avaaminen muutamaksi viikoksi. Ennusteen mukaan pandemia loppuisi Suomessa elokuun lopulla, jolloin olisi mielestäni oikea aika palata kouluun.

Pitkäaikainen avioliitto ja sopeutuminen eläkkeellä oloon auttavat. Toivon jaksamista kaikille samassa tilanteessa oleville, ja että he saisivat apua tarvittaessa. Kyllä se tästä aikanaan ohi menee!