Millaisia ovat ikääntyvien ja vanhojen ihmisten hyvät sote-palvelut moninaistuvassa yhteiskunnassa? Tähän kysymykseen pureuduttiin Frankfurtissa eurooppalaisen ENIEC-verkoston vuosikokouksessa, jonka yhteydessä järjestettiin myös luentoja, työpajoja ja vierailuja.
ENIEC-verkoston tapaamisen virallinen ohjelma ja keskustelut sen ulkopuolella valottivat mielenkiintoisella tavalla, miten erilaisia ikääntyvien vähemmistöjen tilanteet ovat eri Euroopan maissa. Samalla kirkastui se, mikä on erityistä Suomen tilanteessa. Tässä blogissa käsittelen kieli- ja kulttuurivähemmistöjen asioita ja myöhemmin julkaistavassa blogissa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä.
Eroja Euroopan maiden välillä
Erot maahanmuuton historiassa heijastuvat esimerkiksi siihen, mitkä kieli- ja uskontoryhmät ovat missäkin maassa suurimpia. Esimerkiksi kolonialismin myötä joissakin maissa muuttoliike on alkanut jo varhain, toisissa maissa vasta viime vuosikymmeninä. Eurooppaan on muutettu sekä työn perässä että konflikteja pakoon, mutta painopiste vaihtelee eri maissa. Lähtömaiden uskonnoissa on eroja, minkä vuoksi myös katsomusten moninaisuus on erilaista Euroopan eri maissa.
Myös muiden kieli- ja kulttuurivähemmistöjen kuin maahan muuttaneiden tilanteissa on merkittäviä eroja maiden välillä. ENIEC-verkoston tapaamisessa nostettiin esiin antisemitismi ja sen tuomat syvät ja ylisukupolviset traumat. Saksassa käsitellään näitä asioita myös hoivaympäristöissä, mutta toisissa maissa esimerkiksi romanien tai saamelaisten tilanne voi olla enemmän esillä.
Integraatiota vai erillisiä palveluita?
Tapaamisen aikana pääsimme vierailemaan hoivakodeissa ja kuulemaan palveluista, jotka ottavat huomioon ikääntyvien ihmisten moninaisuuden. Valtaosa näistä lähestyi vähemmistöjen tarpeita integraation kautta eli pyrki ottamaan huomioon monet erilaiset tarpeet esimerkiksi ruokailussa tai uskonnon harjoittamisessa. Myös traumatausta pyrittiin huomioimaan ja turvallisuuden tunteeseen panostettiin.
Ohjelmassa oli myös muutama esimerkki erillisistä palveluista, kuten juutalaisille suunnattu vanhainkoti. On syytä muistaa, että moninaisuutta on myös rajatun ryhmän sisällä. Esimerkiksi juutalaisille tarkoitetussa hoitopaikassa oli hyvin erilaisia asukasprofiileita: holokaustista selviytyneitä ja heidän jälkeläisiään, entisestä Neuvostoliitosta muuttaneita ja pakolaisia Ukrainasta. Näiden ihmisten elämäntarinat, muistot ja traumataustat olivat erilaisia, millä oli vaikutusta hoidon ja hoivan tarpeisiin.
Elämäntarinaan perustuvaa hoitoa
Vierailuilla ja puheenvuoroissa tuli usein esiin pyrkimys selvittää asiakkaan elämäntarina ja mukauttaa hoivaa sen mukaan. Aina elämäntarinaa ei voida selvittää kysymällä ihmiseltä itseltään tai läheisiltä, mutta myös käytöksen perusteella voidaan tehdä päätelmiä. Esimerkiksi sota-alueilta muuttaneilla saattoi olla pelkoa kovia ääniä kohtaan.
Vähemmistöihin kuuluvien tilanne muuttuu Suomessa
Suomessa ylivoimaisesti suurin vieraskielisten ryhmä yli 65-vuotiaiden keskuudessa ovat venäjänkieliset ja tämä kieliryhmä myös kasvaa nopeimmin. Seuraavaksi suurimmat kielet ovat viro, englanti ja ukraina. Maahanmuuttokeskustelussa usein esiin nostettuja Afrikan ja Lähi-idän kieliä on toistaiseksi vain vähän yli 65-vuotiaiden keskuudessa. Ikääntyneiden keskuudessa suurimpia kielivähemmistöjä Suomessa selittävät aiempi työperäinen muutto Venäjältä ja Virosta, inkerinsuomalaisten muuttoliike sekä Venäjän ja Ukrainan välinen sota.
Myös katsomusten moninaisuus lisääntyy Suomessa. Selvitimme Tilastokeskuksesta, että vuonna 2025 yli 65-vuotiaista jo useampi kuin 25 % ei kuulunut Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja osuus kasvaa nopeasti. Uskontokuntiin kuulumattomia oli yli 300 000, kun taas islamilaisiin seurakuntiin kuuluvia vain 1165, juutalaisia 298 ja buddhalaisia 215. Uskonnon harjoittaminen ja uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluminen eivät aina kulje käsi kädessä, mutta suuruusluokista voi kuitenkin päätellä, miten katsomukset jakautuvat ikääntyvien keskuudessa.
Kielivähemmistöjä koskeviin lukuihin voi tutustua tarkemmin hyvinvointialueiden suunnitelmia koskevan selvityksemme johdannosta. Kieli- ja kulttuurivähemmistöihin kuuluvien iäkkäiden kokemuksia Suomessa vanhenemisesta ja näkemyksiä suomalaisista palveluista on koottu toiseen julkaisuumme.
Miten muutos otetaan huomioon suomalaisissa palveluissa?
Ikääntyvien ihmisten kieli- ja kulttuuritaustat moninaistuvat Suomessakin ja sama muutos on käynnissä hoitohenkilökunnan keskuudessa. Muutos tapahtuu eri tahtiin eri puolilla Suomea, mutta kaikkialla siihen on syytä varautua.
ENIEC-verkoston tapaamisessa tuli esiin muutamia elementtejä, jotka yhdistävät onnistumisia. Johtajan rooli ja tuki työyhteisölle ovat äärimmäisen tärkeitä, jotta voidaan kehittää ja toteuttaa kulttuurisensitiivisiä iäkkäiden palveluita. Henkilökunnan kouluttamiseen ja sitouttamiseen täytyy panostaa, ottaen huomioon myös sen, että henkilökuntaan kuuluvat ovat usein itsekin maahan muuttaneita ja puhuvat monia kieliä.
Sonja Iltanen
Hankesuunnittelija, Moni-ikä-hanke, Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto VALLI ry
ENIEC (European Network on Intercultural Elderly Care) on verkosto, jossa edistetään vähemmistöihin kuuluvien ikääntyneiden ihmisten asioita. Vuosikokoukseen Frankfurtissa 15.-17.4.2026 osallistui 60 moninaisen ikääntymisen ammattilaista ympäri Eurooppaa. https://www.eniec.com/