Muistisairaus voi vaikuttaa kommunikointiin monin eri tavoin. Muistisairauteen sairastuneella henkilöllä voi esiintyä sananlöytämisen vaikeutta, sanavarasto voi kaventua, aiheessa pysyminen hankaloitua ja aloitekyky heikentyä. Myös puheen ymmärtämisen haasteet ovat yleisiä. Sairauden loppuvaiheessa puhe saattaa jäädä kokonaan pois. Kommunikoinnin haasteet koetaan usein yhdeksi eniten elämänlaatuun vaikuttavista muistisairauden oireista, ja ne vaikuttavat niin muistisairaaseen itseensä kuin hänen lähipiiriinsä.

On tärkeää muistaa, että vaikka puhe vähenisi tai loppuisi, tarve tulla kuulluksi ja kohdatuksi ei häviä. Sairauden takana on sama ihminen kuin ennenkin – hänen tunteensa, tarinansa ja tarpeensa. Vuorovaikutus on paljon muutakin kuin sanoja, ja puheen rinnalla kannattaa rohkeasti kokeilla erilaisia tapoja kommunikoida. Jokaisella muistisairaalla henkilöllä on omat vahvuutensa ja tapansa ilmaista itseään. Yhdessä kokeilemalla ja yksilölliset tarpeet huomioimalla on mahdollista löytää luontevat ja toimivat tavat tukea kommunikointia.

Kohtaaminen alkaa pysähtymisestä

Vanhustyön arjessa kiire on usein läsnä, mutta muistisairaan rinnalla pysähtyminen voi olla päivän tärkein teko – sekä hänelle että meille. Kun maltamme pysähtyä, katsoa silmiin ja olla aidosti läsnä, luomme mahdollisuuden yhteyteen, joka ei perustu pelkkään puheeseen. Lempeä katse, rauhallinen ääni ja ystävällinen kosketus voivat välittää enemmän kuin tuhat sanaa.

Muistisairaiden parissa työskenteleville tärkeintä on halu kohdata ihminen kokonaisena, ei pelkästään hänen sairautensa kautta. Kun muistisairauteen sairastunut kokee, että häntä kuunnellaan ja arvostetaan, hän voi rohkaistua ottamaan kontaktia ja ilmaisemaan itseään. Myös ammattilaiset ja omaiset jaksavat paremmin, kun vuorovaikutus on toimivaa eikä perustu pelkkien tehtävien suorittamiseen. Pienillä teoilla voi olla suuri merkitys yhteisymmärryksen parantamiseksi.

Kommunikoinnin monet muodot

Muistisairauden edetessä sanattoman viestinnän merkitys kasvaa, ja sitä kannattaa ottaa puheen rinnalle yhä tietoisemmin. Ilmeillä, eleillä, kosketuksella ja kehonkielellä voidaan tukea vuorovaikutusta ja ymmärrystä. Lisäksi tukena voidaan käyttää kuvia, tekstiä ja esineitä. Jokaisen tilanne, sairaus ja henkilökohtaiset piirteet vaikuttavat siihen, mikä keino on kenellekin toimiva, joten erilaisia keinoja kannattaa kokeilla ennakkoluulottomasti.

Kosketuksella voidaan tietoisesti tukea arjen toimintoja, kun pelkät sanat eivät riitä. Esimerkiksi käden alta ohjaamalla voidaan auttaa ruokailun tai pukeutumisen alkuun. Kosketuksella voidaan tukea myös liikkumista sekä tilojen, suuntien ja kehon osien hahmottamista. Lisäksi rauhallinen kosketus voi välittää turvaa ja välittämistä. Kosketus olkapäälle kertoo, että olen tässä ja kuuntelen.

Yksinkertainen kieli ja asioiden esittäminen yksi kerrallaan tukevat ymmärtämistä, mutta lisäksi kannattaa hyödyntää kuvia ja tekstiä. Kuvien avulla voidaan havainnollistaa vaihtoehtoja ja antaa mahdollisuus vastata osoittamalla, jos puhuminen on vaikeaa. Kuvat tukevat myös toiminnanohjausta: kuvallisia, vaiheittain eteneviä ohjeita voi käyttää tukena erilaisista tehtävistä, kuten kahvinkeitosta tai pyykinpesusta suoriutumiseen. Tekstimuotoinen tuki, esimerkiksi sanalistat tai avainsanat, voivat puolestaan helpottaa sanan löytämistä ja muistamista. Myös piirtäminen ja kirjoittaminen puheen rinnalla voi olla kokeilemisen arvoista.

Muistiliiton kommunikoinnin tuen sivustolta (linkki Muistiliiton sivustolle) löytyy runsaasti käytännön vinkkejä ja materiaalia vuorovaikutuksen tukemiseen. Sivustolla on esimerkkejä erilaisista kommunikoinnin haastetilanteista ratkaisuehdotuksineen. Materiaalista saa konkreettisia ideoita siihen, miten kosketusta, kuvia ja tekstiä voi hyödyntää kommunikoinnin tukena.

Materiaali on kehitetty yhdessä muistisairauteen sairastuneiden, heidän läheistensä ja monialaisten ammattilaisten kanssa. Se tarjoaa välineitä, ideoita ja näkökulmia niin omaan työhön kuin lähipiirin ohjaamiseen.

Pienet teot rakentavat osallisuutta

Kommunikoinnin tukeminen on ennen kaikkea osallisuuden mahdollistamista. Arjen osallisuus parantaa ja ylläpitää toimintakykyä ja elämänlaatua. Kun muistisairas saa osallistua arkeen omalla tavallaan, hänen identiteettinsä ja merkityksellisyyden kokemuksensa vahvistuvat.

Arjen osallisuus voi koostua pienistä teoista ja hetkistä, kuten kotitöihin osallistumisesta, valokuvien katselusta, tuttujen laulujen kuuntelusta tai ulkoilusta. Kommunikaatio syntyy usein helpommin, kun mukana on jotain tuttua ja merkityksellistä. Tämän vuoksi yksilöllisten tarpeiden, mieltymysten ja elämänhistorian tunteminen onkin ensiarvoisen tärkeää.

Lopuksi

Muistisairauden kanssa eläminen tuo mukanaan haasteita, mutta myös arvokkaita oivalluksia ja yhteisiä hetkiä, kun pysähdymme näkemään ihmisen sairauden takana. Kommunikoinnin tukeminen ei vaadi suuria tekoja – tärkeintä on halu kuunnella, olla läsnä, nähdä toinen. Rohkeasti eri kommunikoinnin tuen keinoja kokeilemalla voi löytää uusia tapoja toimia ja tukea muistisairasta henkilöä. Pienilläkin arkisilla teoilla voidaan rakentaa osallisuutta ja vahvistaa yhteyttä.

Teksti:
Sanna Viljamaa, hankekoordinaattori Muistiliiton Omin sanoin-hanke
Anna Heino, asiantuntija Muistiliiton Omin sanoin-hanke