Kerala sijaitsee Intian niemimaan länsipuolen eteläkärjessä. Maisema on alavaa, tasaista, rikkonaisella rannikolla huojuvat palmut, banaanipuut ja isot papaijat. Tänne saapui aikanaan Vasco da Gama tutkimusmatkoillaan 1490- luvulla ja tänne hän myös kuoli. Hollantilaisvaikutuksia on vielä jäljellä Kochin vanhassa kaupungissa. Muuten kaupunki vaikuttaa matalalta, sekavalta ja keskeneräiseltä, sähköjohdot riippuvat tolpistaan köynnöksinä katujen varsilla. Slummeja ei näy eikä paljoa paremmankaan väen asuntoalueita. Liikenne on tukkoista, mutta kiireen tuntua ei ole.
Kerala on se Intian osavaltio, joka on tunnettu hyvästä sosiaaliturvastaan ja väestön tasaisesta elintasosta. Täällä eivät siis kerjäläiset heti ympäröi turistilta näyttävää kulkijaa, kuten Intiassa yleensä. HelpAge International piti hallituksen kokouksen Keralan Kochissa marraskuun alussa 2024, ja samalla tutustuimme paikallisten järjestöjen toimintaan.
Intiassa ei ole pidetty väestönlaskentaa sitten vuoden 2001, sillä covid-19 esti vuodeksi 2020 suunnitellun toiminnan. Nyt uskotaan, että ihmisiä on jo yli puolitoista miljardia. Toisaalta väestö on nuorta, mutta Intiaa odottaa samalla nopea vanheneminen, kun kymmenessä seuraavassa vuodessa vanhojen osuus nousee nykyisestä kymmenestä prosentista kahteenkymmeneen. Vanhat asuvat yleensä maaseudulla ja ovat lisäksi hyvin köyhiä. Vanhustyötä siis todella tarvitaan!
Pääsimme tutustumaan naiskommuunin ylläpitämään turvakotiin, salaiseen osoitteeseen, kuuden nimettömän työntekijän pariin. Kauniissa talossa on vilkasta toimintaa, viime kuussa oli noin 90 asiakasta, kaikki naisia mutta miehiäkin on välillä joukossa. Asiakkaat viipyvät yleensä 2-3 päivää, jona aikana keskustellaan perheen kanssa ja kotiin palattua jatkosta vastaa paikallisyhteisö, jota on informoitu asiasta. Täällä uskotaan neuvontaan ja valistukseen: naisilla on oikeutensa, myös vanhoilla naisilla!
Noin kymmenesosassa kyseessä on taloudellinen kaltoinkohtelu. Tarjolla on lakiasiantuntijoita ja psykologista ja sosiaalista tukea. Järjestö ylläpitää myös Calling Bell-puhelinneuvontaa. Jos kyse on nettihäirinnästä, yleensä riittää, että paikallinen poliisi soittaa häiritsijälle. Järjestön nettisivut tarjoavat tietoa, mutta saatavilla on myös neuvontaa asiakkaille. Datasalaisuudesta pidetään hyvin huolta.
Vanhojen naisten asema on kahtalainen. Valtuuston naisjäsen kertoi asuvansa miehensä, tyttärensä ja anoppinsa kanssa kolmen huoneen asunnossa. Hänen äitinsä taas asuu veljen ja tämän perheen kanssa. ”Vanhat ovat tärkeitä, he opettavat nuorille ruoanlaittoa, historiaa ja säästäväisyyttä”. Vanhoista huolen pitämisen vastuu kohdistuu ensisijaisesti perheelle. Toisaalta on niitä vanhuksia, joilla ei ole ketään, heidän asemansa on kurja. He voivat päätyä kadulle.
Vierailulla mukanamme on alueen valtuuston edustajia. Kustannuksista vastaavat Keralan hallitus, paikallisvaltuusto ja järjestöt. Me länsimaiset kyselemme aina numeroita: Montako? Mitä maksaa? Mikä osuus mistäkin? Vastauksia on vaikea saada, koska nämä eivät ole olennaisia asioita täällä. Tärkeintä on, että toiminta sujuu ja luottamusta riittää.
Silti suomalaisen mielessä pyörii tämä mielettömän suuri väestö kaikkine tarpeineen. Olemmeko me menettäneet rohkeuttamme tarttua lähellä oleviin asioihin ja hoitaa niitä, kun meidän mielestämme tarpeessa olijoita on niin paljon?
Kirjoittaja: Vappu Taipale