Olen nuorempana aina liikkunut paljon, käynyt salilla ja aerobikannut. Lasten ollessa pieniä kouluttauduin spinningohjaajaksi ja ohjasin, sekä harrastin itse lajia useamman vuoden. Huomasin nauttivani siitä tunteesta, että olin aivan poikki ja kehoni lähes uupumistilassa. Näinä hetkinä aivoni sai levätä ja samalla voimaannuin.
Aika kului ja 40-vuotiaana innostuin juoksemisesta. Vaihdoin sisäpyöräilyn juoksukenkiin. Juoksin 5 vuotta aktiivisesti, ja tähän aikaan mahtui jokunen maratoni, puolikkaita maratoneja, sekä muita lyhyempiä juoksumatkoja. Viikko tasolla kilometrejä kertyi noin 50-60. Juoksin joka kerta itseni loppuun. Huomasin että juoksemalla itseni puhki oloni oli parempi, stressi tasoni laski, resilienssini kasvoi, ja näin myös hankalat työasiat selkeämmin. Kestämällä psyykkisesti epämukavaa olotilaa pidemmän ajan, havaitsin että kestin myös töissä paremmin haastavia tilanteita. Kirsikkana kakun päällä minun kuntoni myös koheni.
Myöhemmin niveleni aloitti oireilun. Mikään ei tuntunut auttavan. Vaihdoin juoksukenkäni ja yritin juosta eri alustoilla, mutta turhaan. Lopulta jouduin lopettamaan omalle mielenterveydelleni tärkeän, sekä välttämättömän harrastuksen, jotta saisin olla edes viikon ilman kipuja. Seuraavana vuonna tein luopumistyötä. Yritin aloittaa sisäpyöräilyn uudestaan, mutta se ei tuonut kaipaamaani tunnetta takaisin. Myös niveleni sekä kehoni oireili edelleen voimakkaasti liikuntasuoritusten jälkeen. Lopetin käytännössä kokonaan aktiivisen liikkumisen, mikä oli todella iso virhe!
Samaan aikaan vaihdevuodet nosti päätään. En tajunnut sitä heti. Olin varma, että olin masentunut ja pohdin jo lääkärille menoa asian tiimoilta. Sitten kävin gynekologilla joka varmisti, että vaihdevuoteni oli alkanut ja olotilani johtui siitä. Olin 46-vuotias. Gynekologilla toivoni juoksemisesta heräsi kun lääkäri kertoi, että nivelkipuni voi johtua vaihdevuosista. Vannoin Estreenan (hormoonigeeli) nimiin. Lähtiessäni jonnekin ystävien kanssa varmistin, että geelipullo oli aina mukana. Huomasin kuitenkin pian, että nivelvaivat olivat tulleet jäädäkseen. Myöhemmin olen saanut muunmuassa nivelrikon diagnoosin.
Muutaman vuoden aktiivisen liikkumattomuuden jälkeen sekä istumatyötä tekevänä, havahduin työterveyshuollossa 50–vuotistarkastuksessa että nyt on ryhdyttävä tekemään jotakin. Kehoni rapistui ja psyykkinen- sekä fyysinen hyvinvointini sen mukana. Projekti 50 käynnistyi!
Pitkän tauon jälkeen aloitin ensin kehoni sisäisen vahvistamisen. Aloitin joogan ja treenasin henkilökohtaisen valmentajan kanssa pilatesta vuoden ajan kerran viikossa. Olin totaalisen rapakunnossa ja nivelsärkyä oli joka päivä edelleen. Näiden ansiosta pystyin kuitenkin siirtymään isoja lihaksia vahvistavaan, kovempaan treeniin. Luin myös paljon nivelsairauksista ja niiden hoidosta. Jäin kiinni erääseen artikkeliin missä todettiin, että monet lopettavat liikkumisen nivelrikkoisena koska treenaamisen yhteydessä tuntee kipua. Nivelrikon yksi hoitokeino on kuitenkin liikunta, ironista eikö? Huomasin pohtivani mitä eroa on sillä että olen liikkumatta enkä huolehdi toimintakyvystäni ja niveleni särkee, tai sillä että liikun ja huolehdin itsestäni ja niveleni särkee? Tämän oivallettuani päätin että valitsen mielummin liikunnan ja sen tuomat ilot ja positiiviset vaikutukset hyvinvointiini, vaikka joutuisin kärsimään nivelkivusta.
Vuodet vierii ja täytän 52, ja olen jo vuoden ajan treenannut kovempaan tahtiin. Vanha kollegaani liikuntaohjaaja vuosiltani, oli kisaamassa liikuntastudionsa harrastajien kanssa Kangoo Jumps kisoissa Turussa. Mietin päässäni “Kangoo Jumps – tämähän näyttää hauskalta”. Päätin siis mennä kokeilemaan. Kangoo Jumps kehitettiin alun perin urheilijoille jotka toipuivat jalkavammoista, ja Kangoo jump – kengät suodattaa 80 prosenttia siitä iskusta, mitä tavallisesti kohdistuu niveliin kun kuntoillaan kovilla alustoilla. Kaiken lisäksi laji on hyvin aerobinen laji, joten koko kokonaisuus vaikutti sopivan minulle!
Tajusin viime vuoden lopulla että olen vihdoin löytänyt korvaavan lajin juoksemiselle, joka tuo minulle saman hyvän olon tunteen treenin jälkeen. Innostuin jopa niin että liityin Kangoo Jumps Espoon kisaryhmään ja osallistuin itse ryhmän mukana tänä vuonna Kangoo Jumps Fitness Finlandin kisoihin Turussa! Samalla innostuin liikuntastudiossa kokeilemaan muitakin lajeja. Nyt olen vuoden ajan treenannut 4–6 kertaa viikossa eri lajeja, ja rinnalle olen ottanut liikuntaa tukevan ruokavalion. Olen hyväksynyt, että nivelkivut eivät tule koskaan häviämään kokonaan, mutta kivun kanssa olen oppinut elämään. Liikunta on vähentänyt päivittäistä kipua, tarvitsen vähemmän kipulääkettä ja mieleni sekä kehoni voi paljon paremmin. Tämä on tuonut myös työhyvinvointia – jaksan paremmin töissä.
Projekti 50 – tein loppuelämäni parhaimman päätöksen ryhtymällä uudestaan liikkumaan ja huolehtimaan itsestäni. Oivalsin että niveleni särkee huolimatta siitä liikunko vai en. Miksi en siis valitsisi liikuntaa? Aina en ehdi kun kerran viikossa liikkua kovempaa mutta se on ok, en soimaa itseäni siitä. Siitä huolimatta teen joka päivä aktiivisen päätöksen – tänään liikun jollakin tavalla.
Tekstin sisällön tuottaja Kaisa Pekola, Palvelujohtaja Elpy ry, VALLIn hallituksen jäsen
Blogin kirjoittaja Kiia Pekola, Journalismi ja viestintä opiskelija, Helsingin yliopisto