Tarja Murrolle on myönnetty Vuoden isovanhempi -tunnustus. Aktiivinen liikkuja on kannustanut lastenlapsiaankin urheilemaan, mutta tärkeintä on ollut olla mukana tiivisti ja monipuolisesti heidän elämässään.

Tarja Murto on tullut tutuksi seiväshypyn arvokisojen kotikatsomoihin saakka lapsenlapsensa Wilma Murron ahkerana kannustajana. Nyt hänet on valittu Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto VALLI ry:n toimesta vuoden isovanhemmaksi.

”Ihmettelin suuresti, miksi juuri minä tällaisen tunnustuksen saan. Meitä isovanhempia on niin paljon ja kaikki ovat varmasti tärkeitä ja tunnustuksen arvoisia. Mutta tietysti tämä tuntuu hyvältä”, Tarja Murto toteaa.

Tarja Murrolla on neljä lastenlasta. Kaikille hän on mamma, jolle saa koska tahansa soittaa, ja joka tekee aina lettuja, kun niitä joku lastenlapsista pyytää. Hän kokee, että isovanhemmat tarjoavat ohjausta elämässä, mutta eri tavalla kuin vanhemmat:

”Vanhemmat tietysti aina päättävät isommat asiat. Isovanhemmat voivat tarjota hellempää ohjausta, vaikka olen kyllä itse välillä aika vahvojakin mielipiteitä lastenlapsille sanonut. Kun nuorempana johonkin lähtivät, totesin aina, että olkaahan ihmisiksi”, Tarja Murto nauraa.

Yhteinen ulkoilu on hyvä lähtökohta liikunnalle

”Tänä vuonna VALLI ry valitsi vuoden isovanhemmaksi Tarja Murron kiitokseksi esimerkillisestä tiennäyttäjän roolista isovanhempana, joka tukee nuorta sukupolvea urheilussa ja liikunnassa. Siinä tarvitaan kannustusta, huolenpitoa, sisukkuutta, läsnäoloa ja kykyä luoda uskoa tulevaisuuteen”, VALLI ry:n toiminnanjohtaja Virpi Dufva kertoo tämän vuoden valintaperusteista.

VALLI ry halusi muistuttaa, että aikana, jolloin puhutaan paljon lasten liian vähäisestä liikkumisesta, isovanhemmatkin voivat olla mukana kannustamassa lapsia liikkumaan.

Murron perheessä liikkumista on harrastettu ahkerasti. Tarja Murto itse urheili lapsena isänsä kanssa, kuskasi omia lapsiaan urheilemaan ja kisoihin ja myöhemmin on kannustanut lastenlapsiaan liikkumaan pienestä pitäen.

”Olen sanonut lastenlapsilleni, että aina ei tarvitse voittaa, vaan tärkeintä on liikkua. Kun he olivat lapsia, me kisailimme leikkimielisesti tässä ihan meidän pihallamme,” Tarja Murto kertoo.

Hän toteaa, että isovanhemmat voivatkin kannustaa lapsenlapsia liikkumaan ihan vaikka yhteisen ulkoilun avulla. Aina ei tarvitse ajatella, että pitäisi harrastaa jotain tiettyä urheilulajia.  

Yksi asia ei muutu

Tarja Murron lapsenlapset ovat jo kaikki aikuisia, yli 20-vuotiaita. Isovanhemmuuskin muuttuu lastenlasten kasvaessa.

”Lapsenlapset ovat todella lyhyen hetken pieniä ja nuoria – heidän kanssaan kannattaa silloin viettää aikaa, vaikka oma elämä tuntuisi vielä kiireiseltä. Mutta isovanhemmuus on kyllä aina ollut yhtä ihanaa lastenlasten iästä välittämättä. On ollut hienoa seurata lastenlasten kasvamista ja heidän onnistumisiaan elämässä. Pidämme edelleen yhteyttä tiiviisti: he soittelevat ja tulevat käymään usein”.

Hauskoja ja kauniita muistoja on paljon, sillä kaikki neljä lastenlasta ovat viettäneet hyvin tiiviisti aikaa Tarja Murron luona. Tärkeintä hänelle on kuitenkin se, että lapset ovat pysyneet terveinä ja asiat ovat kaikkien elämässä menneet hyvin. Tätä hän toivoo jatkossakin.

Ja tietysti sitä, että tiivis yhteydenpito säilyy. Vaikka lapset ovat kasvaneet, yksi asia ei muutu: Aina halataan, kun nähdään.