Marraskuussa Tampereen Messukeskuksessa järjestetty Apuväline 2025 -tapahtuma kokosi yhteen apuvälinealan toimijat, kuntoutuspalvelut ja Liikuntamaan kokeilupisteet. Ikäteknologian asiantuntijan silmin messut tarjosivat tuttuja ratkaisuja, mutta ikääntyneille suunnattua sisältöä oli harmillisen vähän. Tässä omat havaintoni ja pohdintani siitä, mihin suuntaan ala on menossa, ja mitä toivoisin tulevaisuudelta.
Vierailin marraskuussa Apuväline 2025 -messuilla Tampereen messukeskuksessa. Aiemmilta vuosilta tuttuun tapaan messukeskus oli täynnä apuvälinealan toimijoita sekä monenlaisia aiheeseen liittyviä, liittymättömiä ja osin aihetta sivuavia palveluntarjoajia. Toisessa hallissa oli jälleen Liikuntamaa, jossa pääsi kokeilemaan erilaisia liikuntapisteitä ja tutustumaan soveltavan liikunnan ratkaisuihin.
Olen käynyt näissä tapahtumissa säännöllisen epäsäännöllisesti lähes koko sen ajan, kun olen työskennellyt ikäteknologian parissa. Messut noudattavat yleensä tuttua kaavaa: paljon välineitä ja palveluita, jotka helpottavat vammaisen henkilön arkea ja toimintaa. Ikäteknologian asiantuntijana odotukseni ovat aina hieman kaksijakoiset. Toivon näkeväni uusia innovaatioita, mutta myös sisältöä, joka herättää ajatuksia ja tarjoaa laajemman näkökulman. Joka tapauksessa katson tarjontaa ensisijaisesti ikääntyneen ihmisen itsenäisen selviytymisen kannalta.
Tänä vuonna huomioni kiinnittyi erityisesti kuntoutuspalveluita tarjoavien näytteilleasettajien suureen määrään. Näitä on toki ollut ennenkin, mutta tällä kertaa ne olivat selvästi näkyvämmässä roolissa. Lisäksi ainakin ammattilaispäivänä paikalla oli runsaasti oppilaitoksia, jotka esittelivät koulutusmahdollisuuksia. Paikoin tunnelma muistutti enemmän rekrytointimessuja kuin apuvälinealan tapahtumaa.
Iäkkäille suunnatut apuvälineet noudattavat edelleen perinteisiä ratkaisuja
Perinteiset apuvälineet – pyörätuolit, hoivasängyt ja hoivakalusteet – olivat vahvasti esillä, kuten odottaa sopii. Uusien innovaatioiden osalta ”vau-efekti” jäi kuitenkin puuttumaan. Suuria uudistuksia ei tullut vastaan, mutta enpä toisaalta ole ihan sitä kohderyhmääkään, joka jaksaisi innostua pyörätuolien entistä suuremmista painorajoista tai kallistuskulmien säädöstä. Toki myös näiltä perinteisten apuvälineiden esittelijöiltä tarttui mukaan muutamia esitteitä. Ikääntyneen itsenäisen selviytymisen osalta kiinnostavimpina ehkä VELA Tango 700E, toimistotuolin oloinen laite, johon saa sähköpyörätuolista tutun joystick -ohjaimen sisätiloissa liikkumista ja eri korkeuksille säätämistä varten. Varmasti aivan loistava apuväline, jonka avulla esimerkiksi keittiötyöt tai muut kotona tehtävät askareet onnistuvat ilman jatkuvaa seisomista. Linkki tuotteeseen (avautuu uuteen välilehteen).
Toinen ikääntyneitäkin käyttäjiä varmasti palveleva väline on Gripo nousutanko, joka jännittyy lattian ja katon väliin ja johon voi kiinnittää tukikahvoja ja vastaavia. Ratkaisulla saadaan tarvittava tuki myös tilanteissa, joissa perinteiset kiinnityspisteet eivät ole mahdollisia. Linkki tuotteeseen (avautuu uuteen välilehteen).
Ylipäänsä ikääntyneille suunnattua sisältöä oli vähän. Tärkeimmät teknologiset apuvälineet löytyivät tälläkin kertaa näkövammaispuolelta. Polarprintin osastolla oli esillä useita lukemiseen tarkoitettuja apuvälineitä, joista moni hyödyttäisi myös ikäheikkonäköisiä. Erityisesti Humanwaren Hark AI teki vaikutuksen: laite muuntaa tekstin puheeksi ja tunnistaa kuvat, kertoen mitä ne esittävät. Jos oma kirjallisuutta rakastanut isoäitini olisi vielä elossa, hankkisin hänelle tällaisen laitteen korkeasta hinnasta riippumatta. Linkki tuotteeseen (avautuu uuteen välilehteen).
Apuvälineiden myöntämis- ja hankintaperusteita tulisi arvioida uudelleen
Hintakysymys nostaakin esiin laajemman ongelman: ikääntyneiden on vaikea saada tietoa apuvälineiden tarjoamista mahdollisuuksista ja niiden hankintakanavista – ja ylipäätään hankittua apuvälineitä. Vammaispalvelut eivät usein kata ikääntyneitä, ja tieto apuvälineistä ja apuvälinetarpeista ei kulje vanhuspalveluiden kautta. Moni jää ilman apua, ellei omaisia ole tukemassa. Kustannukset voivat nousta esteeksi, sillä erityisesti tekniset apuvälineet maksavat usein tuhansia euroja. Suomessa vammaisten ja ikääntyneiden palvelut ovat edelleen eriytyneet, vaikka toimintarajoitteiden aiheuttamat haasteet ovat samankaltaisia. Olisi ensiarvoisen tärkeää purkaa tätä eriytyneisyyttä ja varmistaa apuvälineiden saatavuus ja tiedon saavutettavuus kaikille, iästä riippumatta.
On tärkeää pysähtyä pohtimaan myös sitä, mitä ylipäätään mielletään apuvälineeksi. Teknologia kehittyy vauhdilla, ja monet laitteet, joita käytämme arjessa, voisivat toisenlaisessa käyttötarkoituksessa ja erilaisella “brändäyksellä” täyttää apuvälineen määritelmän. Esimerkiksi älykello on monelle nuorelle arjen hyvinvointilaite, mutta ikääntyneelle se voisi olla merkittävä apu: se seuraa elintoimintoja, muistuttaa lääkkeistä, tunnistaa kaatumiset ja mahdollistaa turvallisen liikkumisen myös kodin ulkopuolella.
Älykelloa ei kuitenkaan luokitella apuvälineeksi, vaikka sen ominaisuudet täyttävät monen turvarannekkeen ja perinteisen apuvälineen vaatimukset. Jos älykellon hankinta ja käyttö mahdollistettaisiin osana palvelujärjestelmää jo varhaisessa vaiheessa, laitteesta tulisi käyttäjälleen tuttu ja luonteva osa arkea silloin, kun kognitiiviset taidot vielä riittävät uuden omaksumiseen. Näin turvaominaisuudet olisivat käytössä jo ennen ensimmäistä kaatumista tai eksymistä – tilanteita, joiden jälkeen varsinaisen turvarannekkeen hankintaa usein vasta harkitaan. Näkisin, että meidän tulisi tarkastella apuvälineiden määritelmiä ja erityisesti luovutusperusteita kriittisesti, jotta voimme hyödyntää uuden teknologian mahdollisuudet täysimääräisesti myös ikääntyneiden hyväksi.
Kaiken kaikkiaan tämän vuoden Apuväline 2025 -messuilla korostuivat jälleen vammaispalvelut ja vammaisille suunnatut apuvälineet, kun taas ikääntyneiden näkökulmasta sisältöä oli tällä kertaa niukasti – joinain vuosina on ollut huomattavasti enemmän. Ensi vuonna vuorossa ovat Hyvä Ikä -messut Helsingissä, joissa sitten keskitytään nimensä mukaisesti enemmän ikääntyneisiin. Toivottavasti myös apuvälineet saavat siellä ansaitsemansa huomion.
Kaisa Huuhtanen
Erityisasiantuntija, VALLIn Ikäteknologiakeskus
Kuvat: Kaisa Huuhtanen