Meillä isovanhemmat ovat lähellä, toiset 2 km päässä ja toiset naapurikaupungissa n 15 km päässä. Molemmat ovat alusta saakka olleet tiivis osa lastenlastensa elämää. Lisäksi lähisuvussa on monia muitakin edeltävän sukupolven edustajia, joiden kanssa yhteyttä normaalisti pidetään, jos ei viikottain, niin ainakin kerran kuussa. Arjen videopuhelut tärkeitä Pojat (8 ja 3 -vuotiaat) ovat jo rutinoituneita

Aiemmin olen soittanut äidilleni aina iltaisin, mutta nyt korona-aikana olen soittanut hänelle aamuin illoin. Aamupuhelussa käydään läpi päivän suunnitelmia ja illalla sitten jutellaan, mitä kaikkea tuli tehtyä ja nähtyä. Puhelut saattavat kestää tunninkin. Välillä on lyhyitäkin puheluita, varsinkin jos äiti sattuu katsomaan tv:stä jotain hyvää ohjelmaa. Onneksi veli asuu lähellä, ja hän pitää äidistä huolta.

Olen jälleen kerran käynyt ruokakaupassa ja apteekissa yli 80-vuotiaiden vanhempieni puolesta. Desinfioinut käteni joka välissä. Jättänyt kauppakassit ovelle ja siirtynyt itse monen metrin päähän käytävällä. Kaikista varotoimista huolimatta pelkään, että jollakin tavalla mukanani heidän luokseen pääsee kulkeutumaan mukana koronavirus, joka melko varmasti olisi heille kohtalokas. Pelko ja huoli painavat mieltäni. Vanhempani avaavat oven Ainoissaan ja