Nooraa yllätti työkokeilussa, kuinka pienet asiat ilahduttavat vanhuksia

19 -vuotias Noora lähti Vanhustyön Traineen kautta kokeilemaan, millainen on vanhustyön arki Korson vanhustenkeskuksessa, Vantaalla. Pyysin Nooraa kertomaan kokemuksistaan 5 viikon jälkeen. Välimatkan takia haastattelutavaksi valikoitui Whatsapp -keskustelu: 

Suvi: Miltä ensimmäinen viikko työkokeilussa  tuntui?

Noora: No ensin olin tietenkin ihan jännittynyt koska uusi paikka ja uudet ihmiset, mutta kyllä se siitä. Pikkuhiljaa aloin lopettaa jännittämisen ja aloin tulla toimeen vanhusten kanssa ja niiden työntekijöiden kanssa myös 🙂

Suvi: Miten sinulla sujui siellä kaiken kaikkiaan?

Noora: Hyvin on mielestäni sujunut. Ensin tietenkin oli ihan pihalla että mitä teen ja kenen kanssa olen, mutta sitten kun aloin päästä jyvälle tästä kaikesta niin kaikki alkoi sujua hyvin 😀

Suvi: Mikä oli yllättävintä tai vaikeinta vanhusten kanssa?

Noora: Hmm tää on vaikee… Yllättävintä oli ne nostot ainakin, se miten paljon yhden vanhuksen nostamiseen tarvitaan apuvälineitä ja hoitajia. Sekin oli yllättävää, että miten yksi pieni teko esim. sanomalehden luku voi saada toisen niin iloiseksi.

Vaikeinta oli kyllä se hoitajan perässä pysyminen. Se miten hoitajat kerkee joka potilaan luo antamaan lääkkeet, vaihtaa petivaatteet jne… se on mielestä todella vaikeeta.

Suvi: Mikä on ollut kivoin asia, mitä olet päässyt tekemään?

Noora: Hmm kivointa… noh ainakin se kun pääsin saattajaksi niiden vanhusten mukaan kaikenlaisiin erilaisiin tapahtumiin! 😀 Sekin myös kun vaan oltiin ja istuttiin heidän kanssa. Juteltiin, luin heille lehteä tai tein visailukysymyksiä, se oli kivaa 🙂

Suvi: Mitä olet oppinut vanhuksilta?

Noora: Olen ainakin oppinut kunnioittamaan heitä paremmin. Esim, jos kävelen normaalisti kadulla ja joku vanhus kävelee ohi. Niin mun on pakko hymyillä hänelle tai tervehtiä nykyään 😀

Suvi: Mitä ajattelet vanhustyöstä ja lähihoitajan ammatista nyt?

Noora: Vanhustyö ja lähihoitajan työ on rankkaa ja mukavaa hommaa myös, onhan siinä omat huonot puolensakin, mutta hei eikö kaikissa töissä ole omat huonot puolensa! Silti kyllä haluan tähän ammattiin ehdottomasti kouluttautua.

Suvi: Mitkä ovat tulevaisuuden suunnitelmasi?

Noora: Tulevaisuuteni suunnitelmat on.. Hmm… no ainakin, että pääsisin kouluun opiskelemaan lähihoitajaksi ja sen jälkeen jos pääsisin töihin vanhusten pariin, se olisi kyllä aika jees juttu 🙂

Suvi: Mitä muuta haluat sanoa? Terveisiä, vinkkejä muille nuorille?

Noora: Olkaa kärsivällisiä ja muistakaa kunnioittaa vanhempia ihmisiä! Se on tärkeintä 🙂

Kiitos haastattelusta Noora ja tsemppiä tulevaan!