Helteisen kesän tunnelmissa tekee mieleni heittää ilmaan kuuma peruna ja kysyä: Kuinka paljon me aikuiset; projektityöntekijät, työnantajat, ohjaajat, viranomaiset ym. omilla toimillamme mahdollistamme nuorten uusavuttomuuden kehittymistä? Aihe on pyörinyt mielessäni viimeiset puoli vuotta, siitä saakka kun luin Aamulehden mielipidekirjoituksen Entä jos mikään ei kiinnosta nuorta? Erityisesti olen maistellut sanaa curling-viranomaiset, jonka yksi ensimmäisistä kommentoijista heittää ilmoille: