Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto VALLI ry on valinnut Vuoden isovanhemmaksi 2026 SOS-Lapsikylän Mummun ja vaarin tuvan. Eri sukupolvet yhteen tuova toiminta tarjoaa lapsiperheille hengähdyshetkiä arkeen ja ikääntyneille mahdollisuuden merkityksellisiin kohtaamisiin.
Mummun ja vaarin tuvalla ilta alkaa usein yhteisen ruoan valmistamisesta. Sen jälkeen syödään, jutellaan, leikitään ja vietetään aikaa yhdessä. Toimintaa järjestetään iltaisin, jotta mukaan pääsevät myös työssä käyvät vanhemmat ja päiväkodissa tai koulussa olevat lapset. Tupailta kestää tavallisesti kahdesta kolmeen tuntia.
”Haluamme tarjota sukupolvien yhteisen kohtaamispaikan, johon perheet ja vapaaehtoiset varaisovanhemmat voivat tulla omina itsenään”, kertoo toiminnan projektipäällikkö Piritta Minkkinen SOS-Lapsikylästä.
”Valitsimme Mummun ja vaarin tuvan Vuoden isovanhemmaksi, koska toiminta on esimerkki siitä konkreettisesta hyvästä, jota järjestötoiminta yhteiskunnassamme tekee. Tupa tarjoaa ikääntyneille merkityksellistä tekemistä, vähentää yksinäisyyttä ja vahvistaa perheiden ja lasten sosiaalista pääomaa. Lisäksi tupatoiminta auttaa luomaan juuria Suomeen myös niille, joiden omat isovanhemmat asuvat toisessa maassa. Parhaimmillaan kaikki sukupolvet oppivat toisiltaan ja saavat yhteisestä tekemisestä voimavaroja arkeen”, VALLI ry:n toiminnanjohtaja Virpi Dufva sanoo.
Hengähdyshetki perheille, merkityksellistä tekemistä ikääntyneille
Mummun ja vaarin tupia on eri puolilla Suomea 35 kappaletta, ja toiminnassa on mukana noin 150 vapaaehtoista varamummua ja -vaaria. Osa tuvista kokoontuu kahdesti viikossa, osa kerran tai kaksi kuukaudessa.
Toimintaa järjestetään erityisesti alueilla, joilla lapsiperheiden arkea haastavat esimerkiksi pienituloisuus, yksinhuoltajuus tai läheisten tukiverkostojen puute. Tuvissa käy myös perheitä, joiden omat isovanhemmat asuvat kaukana tai toisessa maassa. Lämmin ruoka tuo perheille myös kevyttä taloudellista tukea, ja yhteinen ilta tarjoaa hetken, jolloin kaikkea ei tarvitse jaksaa yksin.
Minkkinen painottaa kuitenkin, että Mummun ja vaarin tuvalla on kaksi yhtä tärkeää kohderyhmää: lapsiperheet ja ikääntyneet. Vapaaehtoisille varamummuille ja -vaareille järjestetään tupatoiminnan ulkopuolella myös vertaistapaamisia, jotka tarjoavat virkistystä ja lisäkoulutusta. Yhteinen tekeminen vahvistaa osallisuutta, lisää sosiaalisia suhteita ja antaa kokemuksen siitä, että oma panos on tärkeä.
Vapaaehtoistyö tarvitsee rinnalleen riittävät resurssit
Vapaaehtoiseksi haluavan polku on pyritty pitämään helposti lähestyttävänä: ensin jutellaan, mistä toiminnassa on yleisesti kyse, sitten tuvalla voi käydä tutustumassa ja tämän jälkeen vapaaehtoinen saa lyhyen perehdytyksen.
Mummun ja vaarin tupa täyttää ensi vuonna kymmenen vuotta. SOS-Lapsikylä arvioi jatkuvasti, millä alueilla toiminnalle on tarvetta ja missä uusia tupia voidaan käynnistää yhteistyökumppaneiden tuella. Nykyisten tupien suosio kertoo, että matalan kynnyksen yhteisille illoille on kysyntää.
Toiminnan toteuttaminen edellyttää vapaaehtoisten rinnalle myös ammatillista tukea ja riittäviä resursseja.
”Järjestöjen oma varainhankinta ja kansalaistoiminta ovat yhä tärkeämpiä, mutta Suomessa kansalaistoimintaa ei voida rakentaa pelkästään hyväntekeväisyyden varaan. Myös yhteiskunnan on turvattava järjestöille edellytykset tehdä työtä”, SOS-Lapsikylän toimitusjohtaja Mari Ahlström sanoo.
Tunnustus kuuluu kaikille vapaaehtoisille
Vuoden isovanhempi -tunnustus tuli toiminnalle iloisena yllätyksenä. Minkkinen ja Ahlström näkevät sen ennen kaikkea kiitoksena vapaaehtoisille, jotka ovat rakentaneet tuvista paikkoja, joissa eri-ikäiset ihmiset voivat kohdata ja tulla tutuiksi.
”Moni vapaaehtoisistamme on ollut mukana jo vuosia. Se kertoo, että toiminta antaa paljon paitsi perheille myös vapaaehtoisille itselleen. Jokainen vapaaehtoinen on kakkupalansa ansainnut”, Minkkinen sanoo.
Ahlström lisää, että Mummun ja vaarin tupa osoittaa, kuinka suuri merkitys eri sukupolvien välisillä kohtaamisilla ja pitkäjänteisellä järjestötyöllä voi olla ihmisten arjessa.
Teksti:
Anna Korvenoja