/ Published in Edunvalvonta, Edunvalvonta 2026, Valli

Paremman vanhuuden puolesta – Kohti eduskuntavaaleja 2027

Suomen väestö ikääntyy nopeaa tahtia ja Suomessa on jo miljoona yli 70-vuotiasta. Yksin asuminen lisääntyy kaikissa ikäryhmissä. Yksinäisyys koskettaa yhä useampaa, ja siitä on tullut merkittävä hyvinvoinnin ja toimintakyvyn heikentäjä. Yksinäisyys nähdään yhtenä sosiaalisen kehityksen suurimpana haasteena, ja se koskee kaikenikäisiä.

Suomi tarvitsee ratkaisuja, jotka tuovat avun ajoissa ja pitävät kaikki mukana yhteiskunnassa. Etsivä vanhustyö, selkeä valtakunnallinen huoli‑ilmoitusmalli ja pitkäjänteinen järjestörahoitus ovat mm. avaimia tähän.

Ikääntyvillä ja vanhoilla ihmisillä on samat perus- ja ihmisoikeudet, kun muillakin väestöryhmillä; oikeus osallisuuteen, arvokkaaseen elämään ja riittäviin palveluihin. Vielä ei ole laadittu kansainvälisesti sitovaa sopimusta, joka keskittyy erityisesti ikääntyneiden oikeuksiin, mutta uusi YK-sopimus tämän saamiseksi on tekeillä. Suomen on oltava tässä työssä aktiivisena toimijana mukana.

Digitaalisessa yhteiskunnassa on kaikille taattava mahdollisuus mukanaoloon. Digitaalisuus ei saa syrjäyttää ketään. Kaikille, myös ikääntyville ja vanhoille ihmisille on taattava tuki digitaalisten palvelujen käyttämiseen, helppokäyttöiset palvelut ja yhdenvertaiset mahdollisuudet oppia läpi elämän. Oikea-aikainen, tarkoituksenmukainen ja tarpeisiin vastaava teknologia tuo turvaa ja tukee ikääntyvien ja vanhojen ihmisten toimintakykyä niin omassa kodissa kuin sosiaali- ja hoivapalveluissa. Ikääntyneiden moninaisuus on tunnistettava. Ikääntyneet eivät ole yhtenäinen ryhmä, vaan heidän taustansa, kielensä, elämäntilanteensa sekä palvelujen käytön mahdollisuudet vaihtelevat suuresti.

Sukupolvien välinen yhteys ja osallisuus, yhteinen osallisuus, vahvistavat yhteiskuntaa. On kehitettävä ja rakennettava yhteisiä kohtaamispaikkoja ja toimintamalleja, jotka tuovat eri-ikäisiä, nuoria ja vanhempia, yhteen. Myös työelämän on oltava sukupolviälykästä, jotta osaaminen ja kokemus välittyvät.

Tavoitteena on Suomi, jossa apu tulee ajoissa, yksinäisyys vähenee, palvelut tavoittavat jokaisen ja eri sukupolvet tukevat toisiaan.

Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto VALLI ry  

Hanna-Leena Ojalainen
puheenjohtaja

Virpi Dufva
toiminnanjohtaja

Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto VALLI ry:n vaaliteemoja

Oikea‑aikainen apu turvaa arjen ja ehkäisee yksinäisyyttä

Suomen väestö ikääntyy nopeasti, ja yksin asuminen lisääntyy kaikissa ikäryhmissä. Yksinäisyys koskettaa yhä useampaa, ja siitä on tullut merkittävä hyvinvoinnin ja toimintakyvyn heikentäjä. Jotta ikääntyneet voivat asua kotona turvallisesti ja kokea osallisuutta, he tarvitsevat tukea, joka on oikea‑aikaista, saavutettavaa ja ennaltaehkäisevää.

Järjestöjen ennaltaehkäisevä toiminta ja etsivä vanhustyö sekä huoli-ilmoitukset tavoittavat ne, jotka muutoin jäävät palvelujärjestelmän ulkopuolelle. Varhainen tuki ehkäisee ongelmien kasautumista ja vähentää raskaiden, kalliiden palvelujen tarvetta. Tämä on sekä inhimillisesti että taloudellisesti viisasta. Suomi tarvitsee rakenteita, jotka tuovat avun ajoissa. Näillä päätöksillä voidaan vahvistaa oikea-aikaisen avun saatavuutta, ehkäistä yksinäisyyttä, vähentää kustannuksia ja rakentaa Suomi, jossa kenenkään ei tarvitse jäädä yksin.

1. Pitkäjänteinen ja ennakoitava rahoitus ennaltaehkäisevään työhön

Ennaltaehkäisy on valtiontaloudellisesti vaikuttavin tapa tukea ikääntyneiden kotona asumista. Siksi järjestöjen työ tarvitsee vakiintuneen, monivuotisen rahoituksen, joka:

  • tukee toimijuutta ja itsenäistä asumista
  • vakauttaa ennaltaehkäisevää kansalaistoimintaa
  • mahdollistaa luottamuksellisen, pitkäjänteisen työskentelyn
  • takaa toiminnan jatkuvuuden ja kehittämisen

Ilman pysyvää rahoitusta menetetään kustannuksia säästävää ja vaikuttavaa työtä, joka tuo avun ajoissa ja vähentää myöhempiä korjaavia toimenpiteitä.                  

Lue lisää:

2. Etsivän vanhustyön lakisääteistäminen

Etsivä vanhustyö tavoittaa ihmiset, joiden avuntarve ei näy järjestelmissä. Lakisääteisyys varmistaa, että:

  • kaikki ikääntyneet saavat oikea‑aikaisen tuen
  • yksinäisyys ja eristäytyminen huomataan ajoissa
  • palvelujärjestelmän paine kevenee
  • kriisien, päivystyskäyntien ja sairaalajaksojen tarve vähenee

Pieni apu oikealla hetkellä säästää moninkertaisesti verrattuna myöhäisiin ja raskaampiin palveluihin.

Lue lisää:

3. Kansallinen huoli‑ ja vaarailmoitusmalli

Ikääntyneen tilanteeseen tulee aina reagoida viipymättä. Suomessa on tarve yhtenäistää huoli- ja vaarailmoitukset kansallisesti. Yhtenäinen valtakunnallinen malli:

  • varmistaa selkeät toimintatavat ja vastuuketjut
  • parantaa tiedonkulkua toimijoiden välillä
  • ohjaa resurssit oikeisiin tarpeisiin
  • ehkäisee kriisejä ja vähentää raskaiden palvelujen käyttöä

Kun tieto kulkee ja toimintamalli on yhtenäinen, apu ei viivästy.

Lue lisää:

4. Yksinäisyyden ehkäisy hallituksen kärkitavoitteeksi

Yksinäisyys on poikkihallinnollinen ongelma, joka koskee kaikkia ikäryhmiä. Siksi tarvitaan nimetty vastuutaho. VALLI ry esittää, että seuraavassa hallituksessa on ministeri yksinäisyysasioille, jonka tehtävänä on:

  • johtaa yksinäisyyden vähentämisen ohjelmaa
  • koordinoida yhteistyötä yli hallinnonalojen
  • varmistaa tutkimustiedon ja käytännön työn yhdistyminen
  • huomioida eri ikäryhmien erityiset tarpeet

5. Teknologia voi tukea iäkkään kotona pärjäämistä ja hoivaa

Oikea-aikainen, tarkoituksenmukainen ja ikääntyneiden tarpeisiin vastaava teknologia tuo turvaa ja tukee ikääntyneiden toimintakykyä niin omassa kodissa kuin sosiaali- ja hoivapalveluissa. Teknologialla ei tule ensisijaisesti tehdä säästöjä vaan toimia työkaluna niin ikääntyneille kuin sosiaali- ja hoivapalvelujen työntekijöille ja vapauttaa aikaa kohtaamiseen ja vuorovaikutukseen. Teknologian innovaatioille, kokeiluille ja käyttöönotolle tulee taata riittävästi mahdollisuuksia. Myös pienille vanhuspalveluiden tuottajille tulee tarjota tukea ja mahdollisuuksia teknologian hyödyntämiseen. Ikääntyneille tulee tarjota vaikutusmahdollisuuksia teknologian kehitysvaiheessa, arvioinnissa ja palautteenantamisessa.

6.  Digitaalisen yhteiskunnan tulee mahdollistaa elinikäinen oppiminen myös ikääntyneille

Julkisia palveluja on digitalisoitu vuosia, ja sama kehityssuunta jatkuu edelleen. Samalla vaihtoehtoisia palvelumuotoja vähennetään. Kansalaiset tarvitsevat tukea digipalvelujen käyttöönottoon ja digiasiointiin. Ikääntyneiden digipalvelujen käyttö lisääntyisi, jos käyttöä tuettaisiin ja digiasioinnin esteitä poistettaisiin. Ikääntyneet haluavat oppia ja olla digitaalisuudessa mukana, jos siihen annetaan heille mahdollisuus.

Ikääntyneiden digipalvelujen käyttöä ja digiasiointia lisäävät muun muassa:

  • Digituen yhdenvertainen saatavuuden varmistaminen maanlaajuisesti. Digituen tulee vastata iäkkään tarpeisiin, ja tarvittaessa iäkkäällä tulisi olla mahdollisuus oppia tiettyjen digipalvelujen käytön lisäksi perusasioita digistä, digiturvallisuudesta, digilaitteiden käytöstä sekä medialukutaitoja. Digioppiminen, -tietojen päivittäminen ja kertaus on varmistettava järjestämällä esimerkiksi kirjastoihin riittävän usein digiopetusta. Järjestöjen roolia digituen, erityisesti vertaistuen, antamisessa ei tule unohtaa. Myös kotiin annettavan digituen kehittämistä tulisi pohtia. Digioppiminen on yksi keskeinen teema, joka on sisällytettävä elinikäisen oppimisen sisältöihin.
  • Digipalveluissa toimivien eri ammattilaisten digiosaamisen edistäminen. Ikääntyneet itse ovat tuoneet esiin, että esimerkiksi sote-ammattilaisten digitaalisessa vuorovaikutuksessa olisi kehitettävää.
  • Riittävän tietoliikenneyhteyden takaaminen myös maaseudulle.
  • Mahdollisuus saada pienituloisena tukea digilaitteiden hankintaan tai lainaukseen sekä laitteiden ylläpitoon ja käyttämiseen. Laitteiden lainaustoimintaa toteuttaville toimijoille, etenkin kolmannen sektorin toimijoille ja kirjastoille, tulee taata riittävästi resursseja toiminnan ylläpitämiseen.
  • Digipalvelujen tulee olla helppokäyttöisiä ja ymmärrettäviä. Vaikka nykyinen digipalvelulaki ei edellytä kognitiivista saavutettavuutta tai kielellisten oikeuksien toteutumista, ovat ne usein edellytys digipalvelujen onnistuneelle käytölle.
  • Monikanavainen tiedotus digipalveluista. Usein iäkkäät tiedä, millaisia digipalveluja on ylipäänsä saatavilla, eikä niitä siksi oteta käyttöön.
  • Mahdollisuus vaikuttaa digipalvelujen kehittämiseen. Ikääntyneitä kuulemalla ja käyttäjätestauksiin mukaan ottamalla jo palvelujen kehitysvaiheessa säästetään yhteiskunnan resursseja. Yksi tapa ikääntyvien ja vanhojen ihmisten osallistumiselle on esimerkiksi VALLIn yli 65-vuotiaiden Digiraati.

Lue lisää:

7. Ikääntyneitä ihmisiä ei pidä nähdä yhtenäisenä ryhmänä

Ikääntyneitä ihmisiä ei pidä nähdä yhtenäisenä ryhmänä, vaan jokainen heistä on taustaltaan, elämäntilanteeltaan ja ominaisuuksiltaan omanlaisensa.  Väestötasolla vähemmistöryhmien aseman tarkastelu on kuitenkin tärkeää esimerkiksi palveluiden yhdenvertaisen suunnittelun ja toteutuksen näkökulmasta. 

  • Vähemmistöryhmiin kuuluvilla ikääntyneillä on ikään liittyvien haasteiden lisäksi voitettavanaan vähemmistöasemaan liittyviä tekijöitä, jotka vaikeuttavat palveluiden käyttöä. Tällaisia tekijöitä voivat olla esimerkiksi kielitaito, yhteiskuntataidot, luku- ja kirjoitustaito, varhaisemmat ikääntymisen tuomat muutokset, syrjintäkokemukset sekä puutteellinen ravitsemus ja terveydenhuolto elämänhistorian varrella.
  • Palveluiden saavutettavuuden kannalta yksi keskeinen tekijä on, miten palveluissa käytetty kieli ja asiakkaiden käyttämät kielet kohtaavat. Yli 65-vuotiaiden kielivähemmistöihin kuuluvien määrä on kasvanut ja kasvaa edelleen voimakkaasti. Vuonna 2014 heitä oli noin 10 000 ja kymmenen vuotta myöhemmin lähes 30 000. Vuonna 2035 heitä on arviolta 77 000. Yli 65-vuotiaiden keskuudessa kaksi suurinta kielivähemmistöä ovat venäjän- ja vironkieliset, kuten kaikenikäisessä väestössäkin. Seuraavaksi suurimmat ryhmät äidinkielen mukaisessa järjestyksessä ovat: englanti, ukraina, saksa, arabia, farsi/persia, kiina, vietnam ja somali. Kielivähemmistöihin kuuluvien määrät vaihtelevat huomattavasti eri puolilla Suomea. Tämä kehitys tulee huomioida, kun ikääntyneiden palveluita kehitetään ja niitä säätelevään lainsäädäntöä valmistellaan. Selvitys ikääntyneiden moninaisuudesta hyvinvointialueiden suunnitelmissa
  • Palveluiden saavutettavuuteen voivat maahan muuttaneilla ikääntyvillä ihmisillä vaikuttaa kielitaidon lisäksi myös puutteet yhteiskunnan rakenteiden tuntemuksessa, digitaidoissa tai jopa luku- ja kirjoitustaidossa. Samoja haasteita voi olla myös kansallisiin vähemmistöihin kuuluvilla, kuten romaneilla ja saamelaisilla. Kieli- ja kulttuurivähemmistöjen kokemuksia Suomessa vanhenemisesta 2025
  • Merkittäviä esteitä palveluiden käytölle ovat myös henkilön elämänhistoriaan liittyvät syrjinnän kokemukset. Esimerkiksi nyt vanhuspalveluiden käyttöiässä olevat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat henkilöt ovat olleet aiemmin lain silmissä rikollisia ja myöhemmin sairaita. Homoseksuaalisuus poistettiin rikoslaista vuonna 1971, kehotuskielto ja korkeammat suojaikärajat vuonna 1999. Sairausluokituksesta homoseksuaalisuus poistettiin vuonna 1981 ja transseksuaalisuus vasta vuonna 2011 (Seta ry).  Noin viidennes suomalaisista sateenkaarisenioreista on jättänyt käyttämättä sote-palveluita syrjinnän pelon takia (Kehälinna yms. 2025). RAPORTTI Lähtötilanneselvitys Sateenkaariseniorit näkyviksi_24.4.2025
  • Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluu eri arvioiden mukaan 4–10 prosenttia väestöstä. Suomessa oli vuoden 2024 lopussa 1 328 817 yli 65-vuotiasta, joista seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvia oli arvioiden alarajan mukaan laskettuna noin 53 000.
  • Ikääntyneiden oikeuksien tulisi toteutua yhdenvertaisina, vaikka heidän lähtökohtansa osallistua yhteiskunnan toimintaan tai käyttää palveluita ovat erilaiset. Jotta tämä olisi mahdollista, tarvitaan ikäpolitiikassa nykyistä monipuolisempaa päätösten vaikutusten arviointia. Ikääntyneitä ei tulisi nähdä yhtenä yhtenäisenä ryhmänä vaan tunnistaa ikääntyneidenkin kohdalla lisääntyvä moninaisuus ja tarpeiden monimuotoisuus.

8. Sukupolvien välinen osallisuus

Sukupolvien välinen kohtaaminen, osallisuus, oikeudenmukaisuus, tasa-arvo ja tulevaisuususko politiikan ytimeen.

  • Nuoret ja vanhemmat sukupolvet tarvitsevat tukea toisiltaan ”monikriisi”-yhteiskunnassa, joka haastaa varsinkin nuorten tulevaisuususkoa (Nuorten mureneva tulevaisuususko haastaa koko Suomen kehityksen – Sitra). Ylisukupolvinen oikeudenmukaisuus on osa hyvinvointivaltion periaatetta. Vahva yhteisöllisyys ja perhesiteiden korostus sekä perhe- ja yhteisökeskeisyys tukevat sukupolvien kohtaamista. Eri ikäryhmien yhteistä vaikuttamista tulisi myös edistää kehittämällä uudenlaisia osallistumisen menetelmiä esim. ylisukupolviset raadit.
  • Tarvitaan panostuksia koulutukseen, kulttuuriin ja yhteisöllisyyttä tukeviin palveluihin, jotka luovat kohtaamispaikkoja eri ikäryhmille. Järjestöavustusten kriteereissä tulee huomioida jatkossa eri-ikäisiä ja sukupolvia yhdistävä toiminta, josta hyötyvät kaikki osapuolet. Sukupolvia yhdistävän kohtaamispaikkatoimintaa tulisi kehittää ja levittää sekä vapaaehtoistoimintaa, mentorointia ja eri-ikäisiä yhdistävien hankkeita tukea. 
  • Yhteisöjen kyky vastaanottaa ja pitää mukanaan erilaisia ihmisiä on monihaasteisessa yhteiskunnassamme ensiarvoisen tärkeää. Sukupolvien välinen yhteinen osallisuus vahvistaa yhteiskunnallista luottamusta ja lisää sekä yhteisöjen että yksilöiden resilienssiä. Sukupolvien kohtaaminen lisää ymmärrystä, yhteenkuuluvuuden tunnetta, arvostusta ja sosiaalista hyvinvointia kaiken ikäisillä. Laajemmin sen avulla yhteisöistä tulee sukupolviälykkäämpiä, jotka pystyvät huomioimaan ja ottamaan mukaan jokaisen ihmisen omassa moninaisuudessaan.

9. Sukupolviälykäs työelämä

  • Sukupolviälykkäässä työelämässä ymmärretään, että eri sukupolvet voivat tuoda mukanaan erilaisia arvoja, työskentelytapoja, asenteita ja odotuksia työelämään. Sukupolviälykäs työyhteisö mahdollistaa työuransa eri vaiheissa olevien ihmisten erilaisten kokemusten ja osaamisen hyödyntämistä ja jakamista. Mitä paremmin kykenemme ymmärtämään eri sukupolvien edustajia, sitä helpompi meidän on kohdata toisiamme, toimia yhteisissä tilanteissa tietoisemmin sekä pärjätä työelämässä eri ammateissa ja rooleissa.
  • On tarjottava moninaisia polkuja työhön ja koulutukseen erityisesti nuorille ja osa-aikatyökykyisille työntekijöille, jotta voidaan taata riittävä ja osaava työvoima eri aloilla ja ikääntyvässä Suomessa erityisesti vanhuspalveluissa. Nuoren kohtaaminen työelämässä on panostus tulevaisuuteen | VALLI ry | Valli.fi

10. Isovanhempien päivä

  • Isovanhempien päivästä seuraava virallinen liputuspäivä Suomessa?
  • Suomessa on vietetty Isovanhempien päivää VALLI ry:n aloitteesta jo vuodesta 1985 alkaen aina lokakuun kolmantena lauantaina. Päivän tarkoitus on korostaa sukupolvien välistä yhteyttä ja nostaa isovanhemmuuden arvostusta koko yhteiskunnassa. Isovanhempien päivä voidaan nähdä myös laajemmin vanhojen ihmisten, lasten ja kaikenikäisten yhteisenä päivänä: kaikki vanhat ihmiset eivät ole isovanhempia, eivätkä kaikki isovanhemmat ole vanhoja ihmisiä.
  • Varaisovanhemmuutta, sukupolvien välistä yhteistä osallisuutta sekä sukupolviälykästä työelämää tulisi edistää monin tavoin. Tuomalla kouluvaarit- ja mummot joka kouluun edistetään luonnollista kontaktia ja osallisuutta arjessa. Alakoululaisten luku- ja taloustaitoja kehittävät läheisissä palvelukodeissa toteutettavat lukuhetket eli ns. Luku / hommia –mallia voisi levittää valtakunnallisesti ja ottaa mukaan koulujen opetussuunnitelmaan yhdeksi vaihtoehdoksi. VALLIn Traineen pilotoimat 360 TET-jaksot vanhuspalveluissa tulisi ottaa käyttöön peruskouluissa oppilaiden työelämään tutustuessa. Ryhmämuotoinen työelämään tutustumisjakso vanhuspalveluissa saa kiitosta sekä nuorilta että vanhustyötä tekeviltä yhteisöiltä | VALLI ry | Valli.fi
  • Kaikilla lapsilla ei ole isovanhempia tai kontakteja vanhoihin ihmisiin ja myös toisinpäin kaikilla vanhoilla ihmisillä ei ole lapsia lähellä. Tällaisissa tapauksissa ovat kaikenlaiset ”varamummot ja -vaarit” arvokkaita. Isovanhempien päivän vieton edistäminen lisäisi eri sukupolvien välistä yhteistä osallisuutta ja toisi arvostusta ylisukupolviselle toiminnalle.