Osallistuin alkusyksystä kollegani kanssa Lauttasaaren vanhustentalosäätiön järjestämään koulutukseen Hyvän elämän edellytykset vanhojen ihmisten pitkäaikaishoidossa. Koulutuksen toteutti FT, tutkija, lähihoitaja Jari Pirhonen tuoreen väitöskirjansa tiimoilta. Voisi väittää, että hyvän elämän perustarpeet – ainakin sosiaalisesta näkökulmasta – ovat kaikilla samat missä iässä tahansa. Loppujen lopuksi nämä tarpeet eivät muutu ikääntyessä. Pirhosen tutkimuksessa nousseet perustarpeet – autonomia, toimijuus, persoonan tunnustaminen ja osallisuus –

Oletko kiinnostunut erinomaisen asiakaskokemuksen tuottamisesta? Tottakai olen. Kukapa ei olisi. Jokaisen pankin, ohjelmistofirman ja vaikka sairaalan kehityshankkeen tavoitteena on nykyään erinomainen asiakaskokemus (service excellence).  Olenko asiakkaana kiinnostunut erinomaisesta asiakaskokemuksesta? No varmasti olen. Muista kuin erinomaisista asiakaskokemuksista minulla on ihan riittävästi kokemuksia monelta vuosikymmeneltä. Erinomainen asiakaskokemus muodostuu monista tekijöistä: prosesseista, toimintatavoista, kohtaamisista ja digitaalisista kanavista sekä

Pidä huolta. Tee huoli-ilmoitus.

Karoliina Randelin

Keskustelimme erään eläkeläisjärjestön jäsenen kanssa siitä, miten hän ei saanut öisin nukuttua, sillä hänen muistisairas naapurinsa metelöi öisin. Naapuri oli hätää kärsimässä, ja hänelle oli usein jouduttu soittamaan ambulanssi. Myös eläkkeelle jäänyt ensihoidon vastuulääkäri Teuvo Määttä kertoo haastattelussaan, miten ensihoito on monelle ikääntyneelle ihmiselle turvaverkko, johon tukeudutaan ensimmäisenä. Huoli-ilmoitus: tuntematon sankari Näille molemmille tapauksille yhteistä on se, ettei

Kunnissa ja järjestöissä ollaan ihmisten kanssa samalla asialla – molemmissa tehdään töitä ihmisten hyvinvoinnin edistämiseksi. Tehdäänpä soteuudistuksen suhteen mitä tahansa ratkaisuja, kuntien ja järjestöjen kannattaa yhdistää voimia.  Jos haluaa saada hyviä tuloksia sekä vähentää säätöä, sähläystä ja turhautumista, tavoitteiden kirkastamiseen ja työtavoista sopimiseen kannattaa käyttää aikaa. Pyörää ei yhteistyön rakentamiseen tarvitse kuitenkaan keksiä alusta. Neuvoja,

Armenialaisia vanhuksia tapaamassa

Vappu Taipale

Ajamme palvelukeskukseen Jerevanin, Armenian pääkaupungin laidalle, ympäristö näyttää aika köyhältä. Armeliaasti jokaisen hökkelin edessä on pergola, jossa viiniköynnökset kiertyvät vehreäksi katoksi luvaten rypäleitä vähän syksymmällä. Mission Armenian palvelukeskus on korjattu vanhasta teollisuustilasta. Kaupunki on antanut tilat ja kalustus kerätty erilaisista lahjoituksista. Tilaa on harrastuspiireille ja kokouksille. Soppakeittiö on kovin vaatimaton, muutamia isoja kattiloita ja hella.

Viime vuosina on kiitettävästi otettu kantaa ja kommentoitu erilaisia malleja, ehdotuksia ja lakiluonnoksia liittyen uuteen sote-rakenteeseen. Onko muistettu kysyä, mitä vanhat ihmiset tarvitsevat? On hyvä pysähtyä hetkeksi ja tarkastella muutosta asiakkaan, tässä tilanteessa juuri vanhuksen näkökulmasta.  Vanhat ihmiset tarvitsevat ohjausta, neuvontaa, tukea, kannustamista sekä oikea-aikaista hoivaa ja hoitoa ja tarvittavat palvelu- ja hoitosuunnitelmat. Kuntoutustakaan ei

Julkiset palvelut digitalisoituvat, mutta kaikki eivät pysty ilman tukea käyttämään niitä digitaalisesti. Tämä oli lähtökohta, johon lähdettiin hakemaan ratkaisua, kun valtiovarainministeriö asetti kesällä 2016 AUTA-hankkeen. Hankkeen tavoitteena oli kehittää toimintamalli, jolla autetaan asiakkaita sähköistyvien palvelujen käytössä ja niiden äärelle. Unohtamatta sitä, että edelleen tarvitaan muitakin asiointitapoja.  Hanke päättyi vuoden 2017 lopussa ja projektiryhmän raportti on

Blogi: Tekoäly nimeltä Pirkko

Marja Vuorinen

1990-luvulla – siis iankaikkisen kauan sitten – Suomeen tuotiin palveluohjauksen toimintamallia. Me järjestötyöntekijät olimme innoissamme. Vihdoinkin tulisi virkamiehiä, jotka auttaisivat asiakasta suunnistamaan palveluviidakossa. Aina sanavalmiit savolaiset ehdottivat case managerin käännökseksi Omabyrokraattia.  Tiedossa oli, että case managereita oli Amerikassa.  Silloinen kaukaa viisas työyhteisömme tuotti Amerikasta kokemusasiantuntijan valistamaan meitä siitä, mitä tämä case managerointi on, jota Amerikassa

Leppävaaran elä- ja asu seniorikeskuksen aulassa käy puheensorina. Odottava tunnelma täyttää tilan, kun 40 suomen kielen opiskelijaa Arffman Consulting Oy:stä valmistautuu pitämään lukuhetkiä keskuksen asukkaille ja päivätoiminnan kävijöille. Lukuhetkiä järjestetään osana Minä luen sinulle -kampanjaa, jossa maahanmuuttajat lukevat selkokielisiä kirjoja tai lehtiä ikäihmisille ja kehitysvammaisille ihmisille. – Jännittää, vaikka olemme harjoitelleet! Minun suomen kielen taitoni

Tampereelta Kotipirtti ry:n sekä Helsingistä Mereon  Etsivät suuntasivat kanssani Turkuun  tutustumaan etsivään ja löytävään vanhustyöhön. Valli ry:n Etsivän vanhustyön verkostokeskuksen suunnittelijana olen erityisen kiinnostunut Turun mallista, sillä ennakkoon on syntynyt käsitys, että Turussa on onnistuttu tavoittamaan ja tukemaan ikääntyviä ihmisiä menestyksekkäästi. Haluttiin joukolla lähteä selvittämään, miten Turussa tehdään etsivää ja löytävää vanhustyötä. Erityisesti meitä kiinnosti,