Sanat ja kieli, joita käytämme, luovat aina todellisuutta ja muovaavat käsitystämme asioista. Näin tapahtuu usein myös ilman, että huomaamme sitä. Mitä välittäminen tarkoittaa, mitä se on? Pyöritelläänpä asiaa hiukan sanojen avulla. Välittämisen päivänä puhuttiin tänäkin vuonna ihmisten välisestä kohtaamisesta ja siitä, millaisin tavoin osoitamme välittävämme toisesta ihmisestä. Välittämisen päivän tarkoitus on yksinkertainen: kannustaa meitä välittämään

Kaksi naista kävelee käsikynkässä. Vanhemmalla naisella on kävelykeppi, nuorempi kantaa kauppakassia.

Välitätkö sinä?

Ritva Pihlaja

Tuulikki asuu yksin kerrostalokaksiossaan. Arki rullaa tuttuun tapaan rauhallisen verkkaisesti. Päivät kuluvat television ja keittiön pöydän ääressä sukkaa kutoen, kylpyhuoneen ja sängyn väliä kulkiessa. Älypuhelinta tai tietokonetta Tuulikilla ei ole. Elämänpiiri on pienentynyt, kun liikkuminen kodin ulkopuolella on jäänyt kipeän lonkan ja koronan takia. Ainoa poika asuu ulkomailla ja pitää harvakseltaan yhteyttä kesälomallaan ja joulun

Hyvinvointi syntyy systeemisen järjestelmätason ja ihmisen elämysmaailman vuorovaikutuksessa Sosiaalisen laadun viitekehyksen mukaan hyvinvoinnin toteutuminen edellyttää sosioekonomista turvallisuutta, sosiaalista osallisuutta, sosiaalista valtaistumista ja yhteiskunnan eheyttä. Yhteiskunnan sosiaalinen laatu määritellään kansalaisten mahdollisuuksina osallistua yhteisöjensä sosiaaliseen ja taloudelliseen elämään tavoilla, jotka edistävät heidän hyvinvointiaan ja yksilöllisten voimavarojensa käyttöä omaksi ja yhteiskunnan hyväksi.  Yhteiskunnan sosiaalisen laadun ulottuvuuksiin panostamalla edistetään

Välittäminen kuuluu kaikille

Päivi Tiittula

Ikääntyminen koskettaa meitä kaikkia. Väestö ikääntyy ja pian suomalaisista joka neljäs on yli 65-vuotias. Mitä se vaatii yhteiskunnalta, ympäristöltä ja ennen kaikkea meiltä jokaiselta? Vastuu ”onnistuneesta ikääntymisestä” on meidän kulttuurissamme vahvasti omissa käsissämme, niin hyvässä kuin pahassa. Miten varaudun vanhuuteen? Riittääkö, että pidän yllä omaa toimijuuttani ja osallisuuttani, panostan omaan hyvinvointiini ja ihmissuhteisiini? Milloin annan

Moni suomalainen on nyt syksyn tullen joutunut miettimään miten koronaviruksen uuteen tulemiseen pitäisi suhtautua. Pidänkö kasvomaskia kylillä käydessäni? Kädet tietysti pestään ja desinfioidaan joka välissä, se opetus on tarttunut monilla jo selkäytimeen. Osaamme nyt myös yskiä ja aivastella oikein. Mutta flunssakausi on alkamassa ja nenät nöhisevät vähän joka toisella. Pitäisikö taas eristäytyä ja varautua pahimpaan?

Kätketyt äänet -kampanja 15.6.2020

Virpi Dufva ja Päivi Tiittula

Tänä keväänä, korona-aikaan, ovat poliisille tulleiden kotiväkivaltaan liittyvien ilmoitusten määrät lisääntyneet. Oman arviomme mukaan myös vanhoihin ihmisiin kohdistuva välivalta ja kaltoinkohtelu on lisääntynyt. Koti ei ole jokaiselle meistä turvallinen paikka. Joillekin se on pelon, turvattomuuden ja ahdistuksen tunteen pesäke.

Ihan ensimmäisenä ei cheerleadereista tulisi mieleen vanhemmat rouvasihmiset tai iäkkäät miehet. Mutta omin silmin nähtynä tuoli-cheerleading-konsepti näyttää todellakin toimivan! Värikkäitä pompomeja (niitä huiskuja) heiluttavat rollaattoreilla paikalle tulleet vanhat rouvat muuttuvat innokkaiksi cheerleaderiksi päästyään vauhtiin. Innostuneet kannustushuudot kajahtavat Helander-kodissa ”He-lan-der go-go-go!” Helsinki Athletics Cheerleaders HAC ry on helsinkiläinen kilpa-cheerleadingin erikoisseura, jonka lajeja ovat cheerdance ja cheerleading.

Etsivän epilogi

Karoliina Randelin

Olen Karoliina Randelin, tällä hetkellä jo muissa tehtävissä puuhaileva Etsivän vanhustyön verkostokeskuksen ex-suunnittelija. Tämä teksti on joutsenlauluni: viimeinen uutiskirjeeni Vallille, ja samalla kiitoskirjeeni kaikille yhteistyötä kanssani tehneille ihmisille aina työkavereista ja yhteistyökumppaneista kanssani asioineille painotalon työntekijöille asti. Kohtaamista isolla K:lla Työtehtäväni Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto Valli ry:ssä oli varsin monipuolinen. Opin paljon siitä, mitä etsivä

Ennakkoluuloton etsivä tuo iloa arkeen

Karoliina Randelin

Kuvaaja: Heli Sainio Helsinkiläisen Käpyrinne ry:n Iloa Arkeen -pysäkkitoimintaa koordinoiva Mervi Leivo tekee työtään etsivän vanhustyön silmälasit päässä. Vaikka varsinaista etsivää vanhustyötä onkin Leivon työstä vain pieni osa, hän kuitenkin pitää etsivän työn otteen jatkuvasti mukana esimerkiksi järjestäessään tapahtumia ikäihmisille. Käpyrinne ry:n kaksi toimipaikkaa, Käpylän Pysäkki Käpylässä ja Kantin Pysäkki Töölössä, tarjoavat muun muassa palveluasumista.

Mereon Etsivän vanhustyön -projektin etsivät Päivi Kiuru ja Anneli Rissanen torjuvat työkseen yksinäisyyttä. Monet etsivien asiakkaista kertovat jo ensimmäisessä puhelussaan olevansa yksinäisiä: – On ollut tätä keskustelua siitä, miten on vaikeaa sanoittaa omaa yksinäisyyttä. Ainakaan meidän asiakkailla ei sitä ongelmaa ole ollut, Päivi kertoo. – Ahdistaa olla yksin kotona, eikä mikään tunnu poistavan sitä ahdistusta, Anneli jatkaa.