Kiinnostukseni ikäihmisten arkea kohtaan syntyi sattuman ja rahapulan johdatuksesta. Oli vuosi 2004, opintoni olivat tauolla ja tarvitsin pitkäksi venähtäneen reissun jälkeen kiperästi töitä. Ensimmäinen kohdalle osunut avoin toimi oli sijaisuus kotihoitajana. Minulla ei ollut minkäänlaista hoitoalan koulutusta, mutta varahenkilövälittäjän mielestä se ei ollut este: ”Jos osaat vaihtaa vaippoja vauvoille, niin osaat vaihtaa vaippoja aikuisellekin.” Alalla

Positiivisia tarinoita ei ole koskaan liikaa ja lisäksi me täällä etsivän vanhustyön verkostokeskuksessa toivomme, että te etsivän työn tekijät ja aiheesta kiinnostuneet tuntisitte toisenne mahdollisimman hyvin. Sitä silmällä pitäen ajattelimme aloittaa Tekijät näkyviin -teemaviikot, joissa kerromme teille toisistanne ja erilaisista etsivistä ympäri maan. Mikäli olet halukas jakamaan oman tarinasi vastaavana postauksena, ota meihin yhteyttä vaikka

Minna Martiskainen tekee etsivää vanhustyötä Espoon Olarin seurakunnassa. Martiskaisella on pitkä historia sairaanhoidon ja palveluasumisen parista, mikä on antanut erinomaisen pohjan etsivälle työlle. ”Nyt koen ensimmäistä kertaa olevani omassa paikassani, juuri siellä, missä minun kuuluukin olla”, Martiskainen hymyilee kertoessaan työstään. Martiskainen sanoi aiemmassa työssään hoitaneen ihmisten fyysistä puolta, muttei pystynyt kohtaamaan ihmistä kokonaisuutena. Nyt kun

Eikö olekin pitkä nimi? No, toisaalta emme viitsineet lyhentää sitä EVVK:ksikaan, koska aihe, etsivä vanhustyö, kiinnostaa meitä kuitenkin  ihan työksi asti. Tervetuloa pidemmittä puheitta blogiimme! Olemme siis Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto Valli ry:n etsivän vanhustyön verkostokeskus ja tarkoituksenamme on tukea etsivän ja löytävän vanhustyön tekijöitä. Haluamme auttaa etsivää vanhustyötä tekeviä ihmisiä vahvistamaan verkostojaan, koska niiden avulla

Etsivän vanhustyön kohderyhmänä ovat usein yksinäiset iäkkäät ihmiset, jolloin tavoitteena on ymmärtää yksinäisyyden monimuotoista ja vaihtelevaa luonnetta. Tavoitteen ja sen toteutumisen suhteen näyttää olevan kuitenkin ristiriitaa. Tutkimuksissa on tullut esille, että sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset eivät aina löydä yhteistä ymmärrystä yksinäisyyden kokemuksellisesta kohtaamisesta. Vanhustyön keskusliiton Ystäväpiiri-toiminnan työntekijät ovat havainneet yksinäisyyden tunnistamisen ja tulkinnan haasteet myös

Ylivieskalaisen Tuokiotuvan tarina on kuin oppikirjaesimerkki yhteistyön ja sinnikkyyden voimasta. Yhteisestä Ovesta ry:n toiminnanjohtaja, Anne Isokoski, kertoi kaikille ikäihmisille avoinna olevan Tuokiotuvan syntyneen täysin vapaaehtoisvoimin. Isokoski aloitti itsekin vapaaehtoisena yhdistyksessä ja teki vapaaehtoistöitä kolmen vuoden ajan, ennen kuin jätti päivätyönsä vuonna 2017 ja hyppäsi projektitöihin. Juuri vapaaehtoisuus on Isokosken mukaan yksi tuvan menestyksen kulmakivistä: ”Tupa

Etsivän vanhustyön verkostokeskus tapasi Helmi Korhosen, Etsivän nuoriso- ja verkkotyön ammattilaisen, eräänä kesäisenä iltapäivänä espanjalaistyylisessä pikkukahvilassa. Korhonen kertoi mielenkiintoisesta työhistoriastaan ja antoi liudan todella hyödyllisiä vinkkejä kaikille etsiville hyödynnettäviksi. Vaikka etsivä nuorisotyö ja -nettityö poikkeaakin joiltain osiltaan etsivästä vanhustyöstä, yhteistä ydintä kaikissa etsivän työn muodoissa on paljon.   Yhdessä nuorten kanssa Korhonen törmäsi etsivään nuorisotyöhön

Katherine Schaflerin, newyorkilaisen psykoterapeutin, artikkelin mukaan kaikki ihmiset kyselevät toisiltaan jokaisessa kohtaamisessa neljää kysymystä joko tiedostetusti tai tiedostamattaan. Nämä neljä kysymystä vapaasti suomennettuina ovat: Näetkö minut? Välitätkö siitä, että olen tässä? Olenko sinulle tarpeeksi hyvä, vai pitääkö minun muuttua jollain tapaa? Olenko sinulle merkityksellinen? Voinko aistia sen tavasta, jolla katsot minua? Kysymykset ovat erittäin tärkeitä

Helsingin Pride-viikko liputtaa yhtäläisten ihmisoikeuksien puolesta. Pride-viikolla on runsaasti tapahtumia myös sateenkaarisenioreille: https://seta.fi/helsinki-pride-2018-viikon-senioriohjelma-on-julkaistu/, kahvittelutilaisuudesta aina Pride-asujen tuunaukseen asti. On hienoa, että myös iäkkäämpien oikeudet yhtäläisiin ihmisoikeuksiin sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta (tai niiden määrittelemättä jättämisestä) riippumatta nostetaan esiin näkyvällä tavalla. Tätä tekstiä kirjoittaessani voin nähdä Pride-lipun liehuvan läheisen palvelutalon lipputangossa ja tuntea, kuinka tänäkin vuonna on otettu