Tampereelta Kotipirtti ry:n sekä Helsingistä Mereon  Etsivät suuntasivat kanssani Turkuun  tutustumaan etsivään ja löytävään vanhustyöhön. Valli ry:n Etsivän vanhustyön verkostokeskuksen suunnittelijana olen erityisen kiinnostunut Turun mallista, sillä ennakkoon on syntynyt käsitys, että Turussa on onnistuttu tavoittamaan ja tukemaan ikääntyviä ihmisiä menestyksekkäästi. Haluttiin joukolla lähteä selvittämään, miten Turussa tehdään etsivää ja löytävää vanhustyötä. Erityisesti meitä kiinnosti,

Vapaaehtoistoiminta tukee tutkitusti psykososiaalista hyvinvointia ja osallisuutta. Miten vanhustyön vapaaehtoistoiminta voisi tukea maahanmuuttajan kotoutumista? Kuinka voisimme tukea eri kulttuuritaustoista tulevien ihmisten kohtaamista kielellisistä, kognitiivisista ja ehkä rakenteellisista esteistä huolimatta? Mitä työkaluja selkokieli voi tarjota kulttuurien dialogiin ja kotoperäiseen rauhantyöhön? Muun muassa nämä kysymykset ovat mielessäni, kun uusi Mentorimummot ja -papat -hanke (2017 -2019) on käynnistymässä.

Kun rauhan Nobelpalkinnon saaneet henkilöt ja järjestöt kokoontuivat helmikuun alussa 2017 Bogotaan, Kolumbian pääkaupunkiin, vanhat ihmiset olivat siellä yhtenä teemana. Valli, HelpAge International ja Lääkärin Sosiaalinen vastuu järjestivät Nobelkokouksessa työryhmäkeskustelun vanhojen ihmisten panoksesta rauhantyössä. Kolumbia olikin kokoukselle sopiva paikka, sillä maan presidentti Santos oli saanut Nobelin rauhanpalkinnon joulukuussa 2016. Rauhanneuvottelut olivat lopettaneet viisikymmenvuotisen sisällissodan hallituksen

Ruskatalojen palveluyhdistys on Porissa toimiva, yleishyödyllinen yhdistys. Meillä on neljä palvelutaloa, joissa asuu yhteensä reilut 400 ikäihmistä. Suurin osa asukkaistamme (n.95% ) on tehostetun palveluasumisen piirissä. Muut asukkaat ovat kevyemmän hoivan piirissä olevia ikäihmisiä. Olemme varmasti poikkeuksellisen suuri yleishyödyllinen toimija Suomessa. Silti arkemme haasteet ovat aivan samat, kuin pienemmilläkin toimijoilla, olivatpa ne sitten järjestöpohjaisia toimijoita

Olen käynyt Pohjois-Koreassa aikaisemminkin, nyt pääsimme ensimmäistä kertaa vanhainkotiin. Millaista siellä voisi olla? Ennakkoluulot ainakin ovat voimakkaita.  Ajamme pikkubussilla kosmoskukkien reunustamaa maantietä Pjongjangin ulkopuolelle, ohi tietullien. Määränpäänä on yksi Etelä-Pjongjangin maakunnan kahdesta vanhainkodista. Jokaisessa kahdessatoista maakunnassa on kaksi valtion ylläpitämää laitosta vanhoille ihmisille. Oppaanamme on rouva Pak Yong Hui, Korean Vanhustenhuoltoliiton johtaja, joka myös tulkkaa.

Galleria Orton eli Invalidisäätiön sairaala Ortonin oma taidegalleria täytti jo 15 vuotta.  Vuosien saatossa on järjestetty lähes 200 ammattitaiteilijan näyttelyä. Galleria-kahvilassa käyvät sairaalan potilaat, henkilökunta ja runsaasti myös ulkopuolisia.  Juhlanäyttelyn avajaisissa pohdittiin ns. sairaalataiteen, hoitotaiteen tai parantavan taiteen eroa ns. tavallisesta taiteesta. Eroa ei löydetty! Todettiin vain yhdessä, että taiteella on virkistävä, eheyttävä vaikutus ja se